äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän vauva täyttää tässä kuussa puoli vuotta ja pian alkaa olla se aika, kun aloitellaan kiinteiden maistelu. Tähän asti vauva on kasvanut vain rintamaidolla, tai no on hän kuorittua kurkkua imeskellyt parina kertana, hih. Olen onnellinen, että olemme päässeet imetyksellä näin pitkälle ja vauva on kasvanut todella hyvin, jotta tämä on ollut mahdollista.

Vielä pari päivää sitten vauva ei ollut kiinnostunut mitä me muut syömme. Mutta nyt hän yhtäkkiä alkoikin hapuilla ruokaa jota itse söin. Kuorin kurkkua ja koitin hapuilisiko hän sitä ja kyllä. Pikkuisenko oli innoissaan, kun sai vietyä sitä suuhun. Selvästi nyt on alkanut tietty herkkyyskausi, joka kannattaa ihan ehdottomasti käyttää hyödyksi tässä kiinteiden aloituksessa.

Ensimmäistä kertaa ikinä, jännittää aloittaa kiinteiden maistelu

Koska olen ollut imetysdietillä ja en ole vielä palauttanut ruokavaliooni mitään poisjätetyistä, täytyy kiinteiden kanssa edetä myös varovaiseen tahtiin. Pienistä määristä aloitellaan ja uutta makua maistellaan sopivalta tuntuva aika ennen uuden aloittamista. Eedit on ollut todella herkkä vatsastaan ja reagoinut sillä muutamiin minun syömiin juttuihin, kuten sipuliin, joka viimeksi poltti koko vaippa-alueen. Katsotaan miten meidän käy tässä, kun maistelu aloitetaan.

Teen ruuat pääosin itse, tosin hedelmä – ja marjasoseita ostan valmiina jonkin verran. Tai näin ainakin olen ajatellut. Suunnitelmana on aloittaa bataatilla, se ehkä voisi olla hyvä. Jännittää kyllä ensimmäistä kertaa näin paljon tämä kiinteiden aloittaminen. Toivon, ettei hän saisi mistään mitään reaktiota tai että saataisiin edes jonkinlainen määrä sopivia ruokia.

Ja voihan se olla, että sopivia löytyy paljonkin ja todella niin toivon. Se nyt selviää, kun aloitetaan maistelut. Jossakin vaiheessa alan sitten palautella omaakin ruokavaliota, mutta nyt toistaiseksi pidän ne vielä pois, jotta tiedän tarkkaan sitten mihin pieni voisi reagoida, jos jotakin ilmenee.

Minkä ikäisen kanssa teillä on aloitettu kiinteiden maistelu?

Kommentit (8)

Mä aloitin vähän reilun 4kk iässä V:n kanssa. Meillä nopeaan tahtiin lisättiin makuja, tein aikalailla kaikki soseet itse, tai olin tehnyt pakkaseen jo valmiiksi kesän kotimaisesta sadosta. Ainoa ongelma oli se, et soseet ei oo koskaan uponnut neidille ja hän olikin lusikkakieltäytyjä monta kuukautta, smoothiepussista/squeasysta sose saattoi mennä paremmin. Mutta siinä kohtaa, kun pääsi kunnolla sormiruokailemaan, niin homma rupesi maistumaan, ja neiti viihtyi ruokapöydässä. Ja selvästi karkea koostumus on ollut meillä se juttu, et viitsii syödä. Nyt vuosikkaana viihtyy edelleen ruokapöydässä, syö monipuolisesti kaikkea oikeaa ruokaa, mieluiten samaa mitä muutkin (ateriakateellista sorttia ollut aina). Nyt syöminen onnistuu siististi lusikalla itse syöden ja juo itse kahvallisesta tavan mukista, mikä on ihan kiva, koska yhteiset ruokailut, jolloin kaikki saa keskittyä omaan lämpimään ruokaansa, on kivoja…lisäksi vuosikkaan oma tahto, ettei saa auttaa…

Ps.
Ruoka-ainaallergia ei ole mikään pusyvä ominaisuus, joten tänään epäsopiva voi jo kohta taas käydä. Siksi epäsopivat palautetaan kokeilulistalle aina puolen vuoden välein. Muutos lapsen ”suojajärjestelmissä” voi olla todella nopea, joten pikkulapsiajan ruoka-aineallergioista voi myös parantua nopeasti, toisinaan kuin taikaiskusta.

Tämä on kyllä totta, sitä kun ei tiedä nyt onko meillä lopulta mitkä ne jotka ei sovi, vai sopiiko pian lopulta monikin ruoka. Kokeilemalla se sitten selviää.:)

Kannattaa jo rohkeasti aloittaq, sillä mahdollisen allergisen kanssa ruokaympyrän kokoon saaminen voi olla hidasta, maksimissaan yksi ruoka-aine / viikko.
Kaupan valmiit soseet ovat siitä hankalia, etteivät ne sisällä vain ”pelkkää persikkaa”, vaan monesti myös vaikka mitä muuta: maissitärkkelystä, rypsiöljyä jne.
Meillä vaikeasti allergisten lasten kanssa apuna on ollut (allergialääkärin lisäksi) sairaalan ravitsemusterapeutti, mikä on ollut ihan huippu juttu.
Ensimmäinen tavoite on yleensä ollut saada ruokalistalle yksi tuoete ruoka-aineympyrän jokaiselta sektorilta. Eli vaikka maissi viljoista, mustikka hevistä, porsas lihasta jne.
Lisäksi tavoitteena on voinut olla esimerkiksi vaikka yhden sopivan valmistuuan löytäminen, jolloin ollaan valittu se tavoitepurkki kaupasta (vaikka maissisose) ja yksitellen testattu vuorollaan sen jokainen ainesosa.
Hidasta hommaa, mutta tarkka voittaa tässä varmasti!
Kuopuksen kanssa hankalinta oli vahtia sisarusten pöydän alle pudottamia ”sattumia”: pienen suuhun kun ei saanut mennä muiden lautaselta leivänmuruja tai pöydän reunalle unohtuneita omenanrontteja.

Kiitos näistä vinkeistä, ne olivat hyviä. 🙂 Meillä olisi tarkoitus neuvolassa jutella näistä lisää, kun seuraavan kerran sinne menemme.
Juu, tarkkaan saa lukea tuoteselosteen purkeista, jos meinaa jotakin ostaa valmiina.
Tätä just mietin, et kuinka sitten pian saa jotain isommilta tippunutta yms.

Neuvolassa on toki paljon tietoa, mutta lapsen (vaikean) ruoka-aineallergian kanssa kannattaa aina turvautua erikoislääkärin apuun.
Sitä ravitsemusterapeuttia suosittelen muutaman kuukauden päähän myös.
Kuopukselle, muuten, kun sellaista lähetettä neuvolalääkäriltä kysyin, hän ihmetteli, löytyykö sairaanhoitopiiristä sellainenkin ammattilainen 🙈.
Toivottavasti on myöhemmin osannut ohjata sinne sitten muitakin.

Kiitos, pitää kysellä sitä neuvolasta, jos saisimme lähetettä. 🙂

Mekin tullaan varmasti sormiruokailemaan, niin kuin ollaan muidenkin kanssa tehty. Osan kanssa vallan ja osan kanssa osittain. 🙂 Katsotaan miten tällä kertaa käy.
Kiitos, kun kerroit miten teillä tehty. Näitä on kiva lukea. 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X