äiti ja melukylän lapset - Banneri

Se tapahtui taas hieman kuin varkain. Pikkuhiljaa ja tässä sitä nyt ollaan jälleen ties kuinka monetta kertaa täysin sokerikoukussa ja etsitään jälleen tietä sieltä pois. Luulisi, että kun tämän on jo tosi monta kertaa käynyt läpi, niin osaisi vähän varautua siihen, mutta ei kun ei. Hitto!

Sanotaanko, että vielä kolmisen viikkoa sitten homma oli vielä aika hyvin hallussa, mutta nyt ei siitä ole tietoakaan. Ja mä inhoan tätä tunnetta niin paljon, että olen itselleni vihainen, että olen jälleen tässä pisteessä. Eihän makeat tuo edes hyvää oloa, mutta siltä mättään niitä naamaani.

Sokerikoukussa kiukuttaa ja olo ei ole mikään paras mahdollinen

Joten jälleen, ties jo kuinka monennen kerran, koitan vimmatusti päästä tästä kierteestä pois. Ensin siis edessä makeiden pois laittaminen ja sitten vain lujaa tahtoa. Tiedän, että jo viikon päästä ihmettelen kuinka olen muka voint syödä herkkuja noin paljon, varsinkin, kun en koskaan ole ollut niin koukussa irtokarkkeihin. Yleensä suklaa on ollut se johon olen ollut koukussa.

sokerikoukussa

Ja mä kun vähän jo ajattelin, ettei tällä kertaa tätä ongelmaa tulisi. No mutta päätin, että syyskuun ensimmäinen päivä se saa luvan sitten alkaa. Karkit saa jäädä viikonloppuun (kokonaan en kyllä nyt vielä lopeta) ja silloinkin määrä saa pysyä rajallisena, eikä överiksi saa mennä. Karkin tilalla voisi mutustella vaikka porkkanaa tai purkkakin voisi olla hyvä ratkaisu.

Mutta ärsyttää suunnattomasti tämä sokerikoukussa oleminen, vaikka turha tässä on kiukutella, itseppähän olen itseni taas tähän tilanteeseen saanut. Muita sokerikoukussa tällä hetkellä olevia? Jos huusit hep, isosti tsemppiä juuri sinulle, kyllä siitä vielä varmasti eroon pääset.

Toisaalta sitä saa olla onnellinen siitä, että tässä ollaan kuitenkin vain koukussa karkkeihin, eikä mihinkään sen kummallisempaan. Kyllä tämä vielä selätetään ja voin vaikka laittaa karkkeihin menevän rahan aina säästöön.

Kommentit (12)

Mä olen yhdistänyt sokerinhimoni imetyksen vähenemiseen ja hormonitasapainon järkkymiseen. Imetystä nyt takana reilu vuosi ja imetyskerrat vähentyneet tasaisesti tämän syksyn aikana. Edellisellä kerralla kävi sama juttu eli oletan tämän johtuvan hormoneista. Suklaasta ja leivonnaisista on lähes mahdoton kieltäytyä, mutta oon koittanut pinnistellä. Viimeksi repsahdin totaalisesti ja painokin nousi enkä haluaisi uudelleen rämpiä siitä suosta kuiville. Tsemppiä sulle, toivottavasti olosi kohenee! 🙂

Äh, kuulostaa tutulta. En ole varsinaisesti koukussa tai en ainakaan myönnä, mutta parin viime viikon aikana on taas tullut mussutettua kaikkea sokerista (ja vähän suolaistakin) reippaammin. Flunssan myötä liikuntarutiineista piti hetkeksi höllätä ja jotenkin sen myötä huomaan kaapivani kaapeista ties mitä herkkuja. Eihän tämä vielä vakavaa ole, mutta muutaman kk kuluttua saattaa alkaa farkut kiristämään 😀 Ja sitäpaitsi pitäisi varjella myös hampaita. Tuo on hyvä idea, että säästää karkit ym viikonloppuun. En haluaisi kieltää itseltäni kategorisesti mitään ruokaa, mistä pidän, vaan syödä joustavasti. Nyt alkaa vain olla tilanne, että housujen vyötärö saa kohta alkaa joustamaan, jos minä en laita jotain rajoituksia itselleni. Ainakin voisi miettiä tovin, ennen kuin sen jäätelö-marenki-kinuski-hässäkän (on muuten hyvää, älä kokeile!) tunkee suuhunsa, että hetkonen, tekeekö mulla tätä oikeasti ihan kamalasti mieli vai pärjäisinkö ilman. Onneksi vähempään sokeriin taas tottuu, kun vain päättää jättää ne herkut vähemmälle. Muttaku ne on niin hyviä, etten ole ihan vielä päättänyt, haluanko jättää niitä vähemmälle 😀 Tsemppiä meille!

Parempi ettei myönnä mitään.:D
Äkkiä niitä herkkuja alkaa syödä vähän kuin jonkin korvikkeena..toivottavasti siellä flunssa helpottaa ja pääsee taas pian liikkumaan normaalisti. 🙂 Ja kyllä, hampaille tekisi hyvää nyt lopettaa herkut tai ainakin vähentää paljon, sillä inhoan niin valtavasti hammaslääkäriin menemistä, joten luulisi sen olevan tarpeeksi hyvä motivoimaan herkkujen vähentämisessä.
Kuulostaa hyvältä. Onneksi on tämän imetysdietin takia paljon, mitä ei voi syödä. 😀 Hyvä taktiikka muuten tuo kysyminen itseltä pärjäisikö ilman, sillä yllättävän hyvin sitä pärjää.
Tsemppiä. 🙂

Voi kyllä.. rv 32 ja makeanhimo on ollut viimeiset viikot ihan valtava koko ajan. Syön ihan liikaa karkkia, enkä voi itselleni mitään. Pelkään, että vauva on tosi iso ja/tai saa muita ongelmia tän sokerin mättämisen takia 😩

Hurjasti sinne tsemppiä sokerikoukkuun.♥
Mulla oli samanlaisia mietteitä odotusaikana, välillä kun vedin herkkuja ihan järkkyjä määriä. Ja sille ei vain ”voinut mitään”, pakko oli sit vaan syödä.

En tiedä onko sinun tapauksessa kyse tunnesyömisestä? Itse olen niin tunnesyöppö että. Kun väsyttää, on raskasta, haluaa palkita itsensä illalla jne. Olen pari kertaa päässyt pahimmasta yli aloittamalla samalla lukemaan tunnesyömisestä kertovaa kirjaa, jotenkin se on auttanut tiedostamaan miten sitä syö vääristä syistä.
Sokerikoukku on kyllä ihan peestä!!! Se ”pakko saada” mania joka valtaa ajatukset ja kun vaan kiukuttaa jos ei saa.

Niin totta, voihan se kyllä olla ihan sitäkin.
Pystyn kyllä olla ilmankin, mutta pitääkin ihan miettiä missä tilanteissa erityisesti niitä herkkuja tulee pupellettua. 🙂

Itselleni keto-ruokavalio auttoi mm. makeanhimoon hurjasti! Ruokavalio vaatii tosin vähän perehtymistä ja voi olla hankalaa ehkä toteuttaa alkuun, mutta itselläni se on ollut tähän asti ainut keino sokerisyöpöttelyyn.

Hyvä, että siellä löytynyt tuo keto ratkaisuksi. 🙂
Itse olen tällä hetkellä vielä imetysdietillä ja näin imettäessä tämä makeanhimo on jossakin välissä vain kasvanut ihan mahdottomaksi ja lopulta onkin jo ihan koukussa..

Yksi ison perheen äiti vaihtoi iltakarkit yhteen tikkariin. Sokeria (ja kaikkea sitä muuta) tuli vähemmän ja silti ei tarvinnut ihan kaikesta luopua.

Itseltäni jäivät irtokarkit maaliskuussa koronan myötä. Olen ollut muutenkin vähän huono ostamaan niistä yhteisistä laareista, kun on ällöttänyt se yhteiskäyttö.
Karkkia menee kyllä muuten ihan liikaa…

Toi tikkarikin voisi toimia. 🙂
Täällä ei kai toistaiseksi ole todettu koronaa, sillä olen vielä uskaltanut niitä ostaa, mutta vain ajan kysymyshän se on, koska se tännekin löytää. 🙁

Kiitos.♥
Varmasti on hormoneihin liittyvää myös. Välillä menee pari päivää ihan ok, ettei tee niin makeaa mieli ja välillä taas ei muuta haluaisikaan. Toivon mukaan tämä taas tästä vielä ajan kanssa hellittää. 🙂

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X