Seitsemäs vauvavuosi on jo yli puolen välin. Useampaan kertaan tässä lähiaikoina onkin nyt kysytty, kuinka ihmeessä olen jaksanut aloittaa vauvavuoden aina kerta toisensa jälkeen uudestaan? Eihän se aina helppoa olekaan ollut, mutta toisaalta tähän vanhan jatkoksi se on sujunut lopulta oikein mallikkaasti.
Kuinka ihmeessä tämän jaksaa huonosti nukuttujen öiden jälkeen ja monen lapsen äitinä? Sanoisin, että meillä on mennyt aika kivasti. Vähäisiin yöuniin on tavallaan jo tottunut tänä aikana ja vauvan rytmit on saatu istumaan hyvin meidän rytmeihin tai meidän rytmit istumaan vauvan rytmeihin. Toki haasteitakin tässä on, en todellakaan sano että tämä on ihan helppo juttu, mutta oma asenne vaikuttaa paljon. Positiivisuudella pääsee pitkälle ja sillä, että joskus osaa katsoa läpi sormien pientä sotkua. Antaa välillä luvan mennä sieltä mistä aita on matalin, kun sellaisia hetkiä tulee eteen.
Jokainen vauvavuosi on kuin uuden sadun aloitus
Sadulla en tarkoita sitä, että kaikki on niin ihanaa koko ajan ja että tämä arki olisi kuin ruusuilla tanssimista. No okei on se aina ne ensimmäiset kuukaudet, kun kaikki näkee läpi vaaleanpunaisten tai vaaleansinisten lasien läpi. Sadulla tarkoitan sitä, ettei voi tietää miten kaikki sujuu, ennen kuin se satu on luettu ja jokaisen lapsen sadusta tulee erilainen.
Siksi olen ajatellut, että vauvavuosi on kuin uuden sadun aloittaminen. Ehkä se on taika jaksamiseen. Koskaan kun ei voi tietää mitä on edessä ja millainen lapsi vauvasta kasvaakaan. Jos edellinen ei ole nukkunut, voikin olla, että toinen nukkuu hyvin. Automaattisesti en ajattele vauvavuoden tarkoittavan monen kuukauden valvomista, itkua aamusta iltaan yms.
On tosi asia, että kaikki me vanhemmatkin ollaan erilaisia. Toiset eivät kestä useampaa vauvavuotta putkeen, vaan haluavat rauhassa ns selvitä ennen seuraavaa kierrosta ja toiset taas kokevat sen ehkä helpommaksi, että lapsilla on pieni ikäero. Eikä se, jos vauvavuodet putkeen kestää paremmin, tee yhtään sen parempaa vanhempaa, me vain olemme erilaisia ja jokainen kokee arjen asiat eritavalla. Ja se on ok niin.
Tähän asti vauvavuosi on sujunut mukavasti. Onhan tässä toki ollut kaikenlaista, imetysdieetistä huonosti nukuttuihin öihin, mutta se on tämän sadun alku. Päähenkilö tässä sadussa on ainakin aivan täydellinen, joten tästä sadusta ei voi tulla kuin hyvä.
Kommentit (2)
Kyllä minä vielä sen vauvavuoden, mutta myönnetään, että itse olen kokenut raskaimmaksi sen vuoden ensimmäisen ja toisen syntymäpäivän välissä.
Myös teinivuodet ovat henkisesti niin raastavia, etten uskoisi kestäväni niitä yhtään useampaa.
Joo se väli on aika vauhdikasta aikaa. 😀
Meillä nyt eka teinivuosi menossa ja onhan tämä aikamoista, mutta vielä toistaiseksi mennyt ainakin kivasti, vaikkei todellakaan ole mitenkään helppoa.