äiti ja melukylän lapset - Banneri

Aika usein saan kysymyksiä (lähinnä mun instagramissa) siitä, koenko usein riittämättömyyden tunnetta? Miten saan jaettua lapsille tasapuolisesti aikaa? Entäs minun oma aika, onko sitä ollenkaan ja kaipaisinko sitä enemmän? Mitä teen, kun sitä omaa aikaa sitten on?

Jos aloitetaan ensin siitä, miten jaan aikaa kaikille lapsilleni? Totuushan on se, että pienet vievät enemmän aikaani, mutta totuus on myös se, etteivät isommat kolme edes kaipaa minulta niin paljon aikaa. Siksi on luonnollista, että pienet saavat aikaani enemmän. Ja kyllä saan isommille järjestettyä kahdenkeskistä aikaa ihan koska sitä vain tarvitaan. Yleensä meillä illasta jutellaan isompien kanssa, kun pienet ovat nukkumassa. Tämä on muodostunut meillä tavaksi ja kaikki ovat siitä tykänneet.

Pienempien kanssa saan jaettua päivää hyvin päiväunien aikaan. Kun tytöt ovat nukkumassa jää aikaa viettää meidän nuoremman pojan kanssa ja kun tytöt vuoron perää heräävät, saan taas siinä jaettua aikaani. Päivisin isompien neljän ollessa koulussa vietän aikaani kotona olevan kolmikon kanssa. Leikitään, luetaan ja he ovat mukana jos teen ruokaa. Maalataan, väritetään ja piirretään sekä ulkoillaan.

Tyttäreni ottama kuva.

Riittämättömyyden tunnetta koen erityisesti silloin, kun meillä sairastetaan

En ole tainnut kertaakaan kuulla, että äiti miksei sinulla ole koskaan aikaa olla minun kanssa. Lisäksi meitä on perheessä kaksi aikuista, jolloin pystyy hyvin antamaan myös sitä kahdenkeskeistä aikaa. Pienimpien kanssa tämmöinen aika on mm lautapelien pelaaminen ja saunassa/suihkussa käyminen. Isompien kanssa kaupassa pyörähtäminen tai iltaisin sohvalla jutteleminen. Tärkeintä minusta on, että jokainen lapsi tulee kuulluksi ja saa sen oman hetken jomman kumman vanhemman kanssa.

Ja kyllä on hetkiä, kun kokee riittämättömyyden tunnetta. Se iskee varmasti ihan jokaiselle vanhemmalle välillä. Itselläni se on suurimpana silloin, kun meillä sairastetaan. Kun tekisi vain mieli hoitaa potilasta, mutta on miljoona muutakin asiaa, joita olisi hoidettavana. Pahin riittämättömyyden tunne on silloin, jos sairastajia on useampi. Silloin kyllä helposti pääsee itku. Niin kuin esimerkiksi viime vuonna helmikuussa, kun meillä sairastettiin reilu kuukausi ja kaiken keskellä perheeseen syntyi vauva. Kamala tilanne, kun sairastajia/toipilaita oli samaan aikaan neljä vai jopa viisi kappaletta.

Muuten tässä elämäntilanteessa en pahemmin ole kokenut riittämättömyyden tunnetta. Tilanne voisi olla täysin eri, jos kävisin nyt päivätöissä ja päivissä olisi vain ne muutama hassu tunti, joka pitäisi jakaa kaikkien lasten kesken. Onkin ollut ihana, kun saan viettää aikaa niin paljon lasteni kanssa ja on mahdollista hoitaa heidät kotona.

riittämättömyyden tunnetta

Omaa aikaa ei ole paljon, mutta tulevaisuudessa se vain lisääntyy

Illalla hiljainen talo, tyhjä sohva, viltin alle villasukat jaloissa, on tällä hetkellä ehkä parasta omaa aikaani. Se on hetki, kun kukaan ei tarvitse minua, nauttia siitä, kun voin vain olla. Mieluiten tykkäisin käyttää omaa aikaa ostoksilla käyden ystävän kanssa, mutta tällä hetkellä teen mieluiten ostokset kotisohvalta. Kauppareissut ovat olleet vain nopea pyörähdys ruokakaupassa.

Toisaalta saan lasten hereillä ollessa tehdä yhtä asiaa, jota rakastan yli kaiken ja se on valokuvaus. Siksi kuvaan päivisin aina, kun ”mallit” ovat siihen halukkaita. Illalla voin sitten muokkailla kuvia siellä sohvalla löhötessä. Olen myös huomannut sen, että koska rakastan olla lasteni kanssa en ihan hirveän paljon kuitenkaan kaipaa omaa aikaa, tai siis että lyhytkin aika riittää. Varmasti, kun lapset tästä kasvavat ja viettävät aikaa kanssani aina vain vähemmän, kaipaan arkeeni paljon muutakin, jota tehdä sillä omalla ajallani.

Hyvin olen TÄSSÄ elämäntilanteessa saanut jaettua aikaa lapsilleni, riittämättömyyden tunnetta koen onneksi vain harvoin ja omaa aikaakin olen saanut hyvin. Saisin enemmänkin, mutta tällä hetkellä koen tämän olevan riittävä.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X