Monta synnytystä takana ja yksi inhottava vaiva jäi

Teksti Terhi

Viime päivät on sujunut kotona kipuillen. Tämä inhottava vaiva jäi minulle aikanaan esikoisen synnytyksestä ja se palaa satunnaisesti kiusaamaan ja tullessaan on kyllä todella ikävä vaiva. Todella moni varmasti kärsii tästä tai saa saman vaivan, mutta aika vähän näistä lopulta puhutaan.

Esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihe kesti 35 minuuttia. Ei mikään erityisen pitkä, mutta ponnistaa sinä aikana sai ihan tunteella. Minulle tehtiin myös episiotomia, jonka leikkaus ei tuntunut missään. Minulla oli silloin spinaali puudute ja leikkauskohta puudutettiin vielä erikseen. Ompelukin sujui täysin kivuitta ja alue parantui todella hyvin. Siitä ei onneksi jäänyt minulle minkäänlaista vaivaa.

Sen sijaan minulle jäi ihan toisenlainen vaiva, nimittäin peräpukamat. Kukaan ei maininnut ennen esikoisen synnytystä, että tämmöinen vaiva voi tulla ja silloin reilu 15 vuotta sitten näistä ei todellakaan missään puhuttu. Kirjoistakaan en muista niistä lukeneeni, tai ainakaan en sitten ole niihin kiinnittänyt huomiota.

Inhottava vaiva, joka ei onneksi vaivaa kuin silloin tällöin

Muiden synnytysten jälkeen olen osannut jo varautua, että vaiva voi olla kaverina pari päivää sen jälkeen. Mutta kohdallani tämä vaiva tulee myös satunnaisesti muutenkin kuin synnytyksen jälkeen. Viime kerrasta on jo pitkä aika, mutta nyt ne sitten tuli. Ja voi apua, kuinka kirjaimellisesti hanurista tämä vaiva on.

Onneksi tiedän, että ne menee ohi. Koitan pitää huolen kuitupitoisesta syömisestä, juoda paljon ja voisi poiketa myös apteekissa. Lisäksi vatsalla makaaminen auttaa ainakin minun kohdalla. Mutta kipu on kyllä välillä tosi kova. Huumorilla näistä hetkistä on koitettu selvitä ja toivon mukaan vaiva pysyy poissa taas piiiiitkän ajan. Olen kyllä tutustunut myös eri vaihtoehtoihin, jos käy niin, että vaiva alkaa vaivata useammin. Mutta nyt toivon, että nämä vain häviää nopeasti.

Ja se miksi näistä nyt kirjoitin, niin todella moni tästä kärsii ja jotenkin sitä häpeilee. Minusta tässä ei kuitenkaan ole mitään häpeilyä, niin monella on tämä inhottava vaiva ja varmasti monelle synnyttäneelle tuttu. Toisia ne ei vaivaa ollenkaan ja toisilla niistä on haittaa. En tässä nyt erikseen kysele, kenellä nämä on ja kenellä ei. Lähetän vain isosti tsemppiä kaikille, jotka joutuu välillä näitä kipuja kestämään.

Aurinkoista viikonloppua. Vastailen viikonlopun aikana teidän aiemmin laittamiinne viesteihin. Kiitos niistä.♥
Seuraa meitä myös instagramissa _@terhin_

Kommentit

16 kommenttia
Terhi

Olen samaa mieltä, varmasti löytyy monelta.
Kiitos tuosta Bepanthen/piparminttuöljy vinkistä. Mulla on apteekista nyt rasva käytössä ja kyllä on painettu sinne minne aurinko ei paista. 😀
Kiitos ja tsemppiä sinnekin tähän ikävään vaivaan.

Avatar

Hei.Itselläkin monta synnytystä takana ja pukamat vaivannut vain synnytyksen jälkeen.Mutta nyt ei enää vuosiin.Ehkä eniten mulla aiheutti viljatuotteet,myös peruna.Kaikki viljat.Ja sokeriset tuotteet,jos söi liikaa.Taitaa pukamatkin johtua enimmäkseen ruokavaliosta.Ja kyllä,myös hoikilla voi tulla niitä🙂

Terhi

Hienoa, ettei siellä ole enää vaivannut. Täälläkin vaivana yleensä vain joko synnytyksen jälkeen tai sitten joskus satunnaisesti. Nyt ei ole ollut ennen tätä aikoihin.
Kyllä voi hoikillakin olla ja ruokavalio vaikuttaa varmasti paljon. Itse sain juuri palautettua kaikki, kun lopettelin imetysdiettiä ja varmasti siitä nyt sitten aiheutui osittain tämä.

Avatar

Varmasti tämän vaihtoehdon tiedätkin, mutta laitan kuitenkin. Itsellä pukamat parani, mutta se vaatii kakkatuolin. Eli ikean lasten koroke jalkojen alle, kun käyn kakkosella.

Terhi

Hienoa kuulla, että siellä parani. 🙂 Minulla nämä vaivanneet onneksi todella harvoin ja toivon mukaan pysyisi nyt poissa.
Tästä en tiennytkään, hyvä että tuosta on ollut sinulle apua.

Avatar

Mulla taas vaivana ekasta synnytyksen jälkeisestä ajasta saakka järkyttävät ovulaatio kivut jotka pahenivat jokaisen lapsen saamisen jälkeen. Lapsia nyt neljä ja enempää ei ole toiveissa. Näinköhän tämäkin korkeamman tahon merkki siitä että lapsiluku täynnä kun ei kivuiltaan pysty mitään sen eteen tekemään 😂

Terhi

Auts, ne voi olla kyllä todella kipeitä.
Hih, jos se onkin tosiaan jokin merkki, että nyt piisaa. 😀

Avatar

Kiitos kun uskallat tuoda esille myös tällaisia aiheita! Raskaus ja synnytys voivat todella aiheuttaa monia (noloja) vaivoja. Nykypäivänä tuodaan liikaa esille semmoista ”synnytin 2pv sitten ja nyt hehkeänä maha litteänä” somekuvaa kun sitä se todella ei ole (jälkivuoto, maidonnousu, pukamat, laskeumat jne jne).

Viime vuosina on ollut paljon näitä muutossuunnitelmia perhevapaisiin ja hallituksen pyrkimys tuntuu olevan että isät enemmän kotiin (se näköjään ratkaisee sitten kaaaaikki ongelmat..). Olen itse jotenkin triggeroitunut näistä, koska tuntuu unohtuvat että NAINEN käy läpi raskauden ja se toipuminen ei tapahdu hetkessä. Ja isän roolia väheksymättä, on silti ÄITI vauvalle se tärkein heti alkuun ihan vaikka tuttuuden ja imetyksen takia. Kaikista vaivoista ei toivu ikinä, eikä tosiaan 2kk synnytyksestä mutta vissiin silloin pitäisi jo olla valmis takaisin työelämään koska isien on tärkeä osallistua enemmän…. Huoh. Jäin vain kaipaamaan semmoista ”raskaus ja toipumisrauhaa” (että hallitus/ media toisi sitäkin esille), että arvostettaisiin NAISEN työtä ja ymmärrettäisiin mitä kaikkea sitä saattaa joutua kärsimään sitten lopunikää.

Itse tässä raskaana ollessa mietin välillä omia tukaluuksia, turpoavaa vartaloa ja edessä olevaa synnytystä. Mitään en vaihtais pois, mutta yleistä arvostusta toivoisin enemmän.. Ja varsinkin että se jatkuisi vielä synnytyksen jälkeenkin eikä heti ”pitäisi” olla entisellään.

Terhi

Kiitos, kyllä näistä noloistakin aiheista on hyvä puhua. 🙂 Ne on kuitenkin monelle jokapäiväisiä asioita, joiden kanssa on elettävä ja toisille voivat tulla ihan yllätyksenä. Ja kyllä, palautuminen synnytyksestä on paljon muuta, kuin litteä vatsa heti synnytyksen jälkeen.
On toki tärkeää, että isät saavat enemmän mahdollisuuksia osallistua vauvan kanssa olemiseen ja näitä vapaita uudistetaan niin. 🙂 Kaikilla isillähän siihen ei kuitenkaan ole edes niin hyvin mahdollisuuksia kuin toisilla. Sanotaan, että naisella menee se raskauden kestämä aika palautua edes jotenkin synnytyksestä. Palautuminen kestää kuitenkin oikeasti vielä pidempään, kuin sen raskauden ajan ja joskus voi jättää myös sellaisia vaivoja, joista ei palaudu. Ja on ikävä, jos tulee sellainen tunne, että pitäisi jo parin kuukauden kuluttua olla kuin entisensä.
Raskaana oleva äiti ja hänen keho tekee valtavan työn ja sitä tulisi arvostaa, samoin, kuin ehdottomasti synnyttäneen äidin. Siitähän se koko homma vasta lähteekin käyntiin.. Ihanaa odotusaikaa sinne.♥

Avatar

Neljällä eri vuosikymmenellä olen synnyttänyt, silti tuntuu että näitä asioita edelleen ”salaillaan”. 90-luvulla ei episiotomiasta puhuttu. Leikattiin automaattisesti eikä välttämättä edes ommeltu kiinni (helpottaa seuraavissa synnytyksissä). Kukaan ei vaan kertonut mistä on kyse, saatika mitä jatkossa saattaa seurata. Ja tietoahan ei saanut mistään vielä kun ei nettikään yleinen ollut.
Kolmannessa synnytyksessä 2000 luvulla, ilmoitettiin että ainoa vamma mikä tuli alle minuutin ponnistusvaiheesta oli ponnistusvamma joka ei tarvitse hoitoa, ei pahalta kuulosta. Todellisuus kun vihdoin selvisi kyse olikin pukamista olin järkyttynyt. Miksi edes kätilö ei kehdannut sanoa suoraan? Ensimmäinen joka uskalsi sanoa, oli jälkitarkastuksen lääkäri, joka antoi ohjeet koska alkaa myöhemminkin vaivaamaan.
Nyt muutama viikko synnytyksestä ja ”muutama” lapsi välissä voin vaan todeta että edelleen sama ”salailu” periaate vallassaan. Kaikki edelleen puhuu ponnistusvammasta, ja kysyy että onko aiemmissa synnytyksissä ollut. Toivottavasti siis moni nainen päätyy tänne. Vammoja tulee ja niiden kanssa eletään loppu elämä, mutta asioista pitäisi pystyä puhumaan oikeilla nimillä.
Ja se toipuminen synnytyksistä, osassa riittää pari päivää, mutta osa vaatii jopa vuoden, eikä niiden kanssa todellakaan työkuntoinen ole. Joten miehet kotiin vaan ja naiset sairauslomalle tällä tyylillä. Etuudet heikennetty vuosien saatossa, mutta onnekseni mieheni ymmärtää ja toivottavasti monen muunkin, ettei raskaus ja synnytys ole naiselle mikään helppo asia.
Tsemppiä kaikille naisille, jotka joutuvat painimaan näiden ”salaisten” vammojen kanssa etsimässä tietoa.

Terhi

On kyllä järkyttävää, jos episiotomiaa ei ole joskus edes ommeltu ollenkaan. Ja kyllä mielestäni näistä kaikesta pitäisi puhua ihan niiden oikeilla nimillä. Tuntuu, että osalle ehkä puhutaankin paljon ja osalle nämä tulee kaikki täysin yllätyksenä, kuten vaikka nämä pukamat.
Jokaisesta synnytyksestä kestää palautua se oma aikansa ja toisilla palautuminen tapahtuu paljon nopeampaan kuin toisilla. Sekin olisi kiva, että otetaan huomioon. Ja vaikka synnytys voisi tuntua helpolta, voi vielä jälkikäteen ilmetä kaikenlaista ongelmaa.
Onnea vauvasta ja ihanaa vauva-arkea sinne.♥

Avatar

Sain omat lapseni 90-luvulla ja kyllä silloin jo tiedettiin ja puhuttin peräpukamista. Täysin normaali ja tunnettu raskausvaiva.

Terhi

Mahtavaa, että siellä on puhuttu. 🙂 Joka paikassa ei näin valitettavasti ole, eikä moni ole tietoinen, että pukamat voi saada synnytyksessä.

Avatar

Mulla myös. Kuopus myös syntyi kasvot ylöspäin ja hän oli isokokoinen. Mahtui kuitenkin hyvin syntymään mutta sellainen ikävä nirhauma tuli joka vaivaa aina ovulaatio ja kuukautis aikana. Silloin hormoonitoiminta vilkastuu ja ravaan pissalla, ilman että pissaa edes tulisi.

Terhi

Ikäviä tällaiset vaivat, jotka voi jäädä synnytyksestä. :/

Avatar

Samasta vaivasta kärsii varmasti moni, minäkin. Aivan parhaan avun olen saanut Bepanthenista mihin on sekoitettu muutama tippa piparminttuöljyä. Hoitaa ja viilentää vieden kivun mennessään. Ahkeraa suihkutusta lämpimällä vedellä jotta alue rentoutuu, sitten rasvaöljyseoksella voitelu samalla painaen pukamia sinne mihin aurinko ei paista. Tsemppiä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä