Tyttäremme sai viimein korvakorut

Teksti Terhi

Meidän 8v tyttär alkoi puhua korvakoruista esikoulun loppupuolella. Silloin se kuitenkin jäi osittain siihen, että rohkeus ottaa ne puuttui. Sovittiin silloin, että katsotaan niiden ottamista sitten myöhemmin. Meni pidempi aika ja korvakorut hetkeksi unohtui. Kunnes ne taas jokin aika sitten nousivat minä haluan -hokemaan.

Hiihtoloma tuntui nyt ihan mahtavalta saumalta käydä ottamassa korvakorut. Voi vitsi mikä onnen hymy tytön kasvoille tuli, kun hän kuuli aamusta minun soittavan liikkeeseen ja kyselevän laittavatko korvakoruja. Päivän aikana tytön jännitys kasvoi ja liikkeeseen päästyä jännitti jo aika paljon. Siellä hänelle sanottiinkin, että jännittäminen on koko homman pahin vaihe. Odottaa kipua, josta ei ole hajuakaan millaista se on.

Ensin kuitenkin sai valita millaiset korvikset laitetaan ja hän valitsi siniset kivet. Ne olikin tosi kivat. Sitten odottelua ja lopulta korvien rei’itys. Todella hienosti sujui koko homma ja herkistyin itse hieman tuossa tilanteessa. Olin niin ylpeä, kuinka hienosti hän siinä istui, vaikka näin miten mahdottoman paljon hän jännitti.

Lopulta saatiin ihailla peilin kautta kuinka hienot korvakorut hän sai

Särkyä oli siinä alkuun aika paljonkin, mistä häntä vähän varoittelin. Päivän edetessä se kuitenkin helpotti ja illalla se ei ollut enää kuin ihan pientä jomotusta. Puhdistaminen sujui silloin hyvin ja sen jälkeen ei ole mitään kipuja korvissa ollut ja on antanut todella hienosti puhdistaa.

Selvästi muuten vaikuttaa (ainakin meidän perheessä) lasten luonne siihen milloin korvakorut on haluttu. Esikoisemme ja kolmas tyttäremme ovat luonteeltaan samanlaisia ja halunneet aina korvikset, kun taas meidän toiseksi vanhin ei ole sellaisia vielä kysynyt kertaakaan, eikä vieläkään niistä innostunut yhtään. Jotenkin tuntuu myös siltä, ettei kahdella nuoremmallakaan tule niiden kanssa kiire olemaan. Mutta toki ovat vielä sen verran nuoriakin, etteivät ole sellaisista puhuneet.

Mutta jokainen ajallaan. Toiset haluaa jo nuorempana, toisilla ei ole mikään kiire ja ottavat vasta aikuisena, jotkut ei tietysti ollenkaan. Missä iässä teillä on rei’itetty korvia?

Seuraa meitä myös instagramissa.

Kommentit

6 kommenttia
Terhi

Silloin se onkin hyvä hetki, kun lapsi niitä itse haluaa. 🙂

Avatar

Nätit korut! 🙂 Meillä tytöt 6, 7 ja 11 eivätkä kukaan ole halunnut reikiä korviin. Minulla on reiät korvissa ja pari lävistyksen reikää muualla, muttei niissä enää koruja kun ihoni reagoi niin vahvasti. Musta tuntuu, että tämän takia tytötkään eivät halua (ovat toki kyselleet miksei mulla ole..). Sen sijaan 2/3 odottavat täysi-ikäisyyttä saadakseen tatuointeja niinkuin meillä vanhemmilla… 😀

Terhi

Kiitos, on kyllä kivat. 🙂
Tosi ikävää tuo reagointi. :/ Mulla myös harvoin korvikset, kun joskus meinaa ärsyyntyä korvat. Lävistyksiä mulla on ollut navassa ja kielessä, mutta niissä ei ole ollut koruja aikoihin.
Ai siellä odotetaan tatuointeja. 🙂 On jotain mitä odottaa. 🙂

Avatar

Kuopuksen päiväkodissa oli viiden-kuuden vanhana buumi, jossa useampi tyttö otti korvakorut. Siinä samassa ne meillekin otettiin, kun lapsi jaksoi niitä päättäväisesti viikosta toiseen toivoa.
Sellainen rajoitus toki tehtiin, että riippuviin / roikkuviin koruihin on saanut luvan vasta nyt isompana. Päiväkotilaiselle tai pienelle koululaisille sellaiset olisivat (omassa mielikuvituksessani) olleet onnettomuuden riski.
Kaikki on korvareikien kanssa mennyt ihan hyvin. Välillä aihe on ollut unohduksissa ja välillä enemmän pinnalla.

Terhi

Hih, taitaa tämmöiset tulla aina vähän yhdessä ryppäässä. Yksi ottaa niin useampi haluaa. 🙂
Meilläkään ei varmaan hetkeen myöskään ole tulossa roikkuvia korviksia, nuo napit tuntuu just hyviltä näille pikkuisille. 🙂

Avatar

Itse sain 10v. Vähintään pitää itse osata haluta niitä, pienelle ei kyllä semmosia. Reijät kuitenkin tehdään.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä