Helpottaako odotusajan pelot mitä useampi raskaus on takana?

Teksti Terhi

Minulta pyydettiin instagramin puolella postausta siitä helpottaako odotusajan pelot mitä useampi raskaus on takana? Sinne tämän jo julkaisin, mutta tänne blogiin tulee vielä muutamilla lisäyksillä. Seitsemän ihanaa lasta olen syliini saanut. No miten on odotusajat menneet, onko ollut pelkoja ja onko ne käyneet toteen?

Alkuun hypätään vuoteen 2004, kun odotin esikoistani. En tainnut koko odotuksen aikana pelätä mitään, en ainakaan muista pelänneeni. Lähinnä jännitin synnytystä. Ajattelin vain meille tulisi vauva ja mikään ei menisi pieleen. Aika outoa, että olen joskus ajatellut noin ja voinut olla niin huoleton. Toisaalta taas miten ihanaa jos voisi vain ajatella noin ja olla ilman mitään pelkoja.

Toinen odotus alkoi vuonna 2007. Tuli pahoinvointi, joka kuitenkin jo muutamassa viikossa loppui kuin seinään. Se tuntui oudolta ja mietin ettei kaikki voi olla hyvin. Ei se pahoinvointi lopu kuin seinään. Ei mennytkään kuin pari viikkoa ja alkoi kovat kivut ja vuoto. Raskaus meni kesken. Keskenmeno kesti kauan, oli kivulias ja lisäksi oli lääkkeellinen tyhjennys. Ei heti haluttu koittaa uudestaan raskautta, henkinen puoli oli romuna, pelkäsin uutta menetystä.

Odotusajan pelot alkoivat silloin, kun noin seitsemän kuukauden kuluttua aloin odottaa jälleen, tarkkailin oloani herkeämättä. Ei kai pahoinvointi vielä hellitä, onko tämä olo normaali, kuuluuko tuntua tätä kipua ja pelkäsin joka ikistä vessassa käymistä. Mitä jos alan taas vuotaa verta!? Välillä koin että huoli helpotti ja välillä taas pelkäsin niin, että tämäkin vietäisiin pois. Kaikki meni kuitenkin hyvin loppuun asti.

Onko odotusajan pelot sitten hellittäneet, mitä useampi odotus on ollut?

Ei ole, mielestäni pelot on olleet joka kerta vain pahempia, vaikka kaikki onkin mennyt hyvin. Nuorimmaisen odotuksessa sanoin ensimmäisessä ultrassa kätilölle miettiväni usein voinko olla niin onnekas, että tälläkin kertaa kaikki menisi hyvin. Sain kuulla, kuinka moni usean lapsen äiti pohtii ihan samaa ja useimmiten kaikki menee hyvin. Nuo sanat helpotti, mutta vain hetkeksi.

Välillä pelkäsin jopa mennä nukkumaan, mitä jos vauva ei herätessäni enää liikkuisi vatsassani. Se oli kamala tunne. Välillä helpotti ja välillä se tuli taas takaisin. Tästä usein puhuinkin niin lääkärille neuvolassa, kuin monen muunkin kanssa ja todella monella ollut aivan sama juttu. Ja vaikka kaikki on mennyt 2007 menetyksen jälkeen hyvin joka kerta peloista huolimatta, ei se ole tuonut seuraaviin helpotusta. Enkä koskaan usko, että se edes helpottaisi. Tieto lisää tuskaa -sanonta on pitänyt niin hyvin paikkansa.

Mutta vaikka kaikki huoli ja pelko on varjostanut odotuksiani, olen silti sen kaiken keskellä nauttinut odotuksesta ja se on ollut onnellista aikaa. Pelko ei kuitenkaan ole mitenkään hallinnut odotusta vaan jäänyt aina sen onnen alle. Olen halunnut rakastaa sitä pientä ihmettä vatsassani aina täysillä alusta asti, vaikka menetyksen pelko onkin ollut läsnä.

Onko muilla täällä ollut vastaavaa, että huoli, pelot yms lisääntyy odotusten myötä? Onko joku huomannut, että odotusajan pelot taas helpottaisi, mitä useampi raskaus on takana?

Kommentit

2 kommenttia
Terhi

Se todellakin lisää sitä.
Menettämisen pelko on kyllä aivan kamala ja silloin varsinkin miettii vielä enemmän sitä voiko kaikki sujua hyvin tälläkin kertaa. Tsemppiä sinne kovasti näiden mietteiden kanssa ja hurjasti onnea odotukseen.♥♥♥
Niin sitä ihmeesti jokaisella on se oma tapa käsitellä näitä tunteita ja fiiliksiä.

Avatar

Tieto lisää tuskaa! Odotan viidettä ja kyllä sitä vain monet kerrat on miettinyt ”voinko olla niin onnekas, että kaikki tälläkin kertaa menisi hyvin”.

Muistan pelänneeni joitain asioita jo ekassa raskaudessa, tyyliin tarkoittaako tämä ja tämä kolotus jotain huonoa. Mitä useampi raskaus takana niin sitä suurempi menettämisen pelko on, sitä kun niin tietää mitä kaikkea ihanaa jää kokematta jos jotain sattuukin. Erinäisten kolotusten suhteen on tullut rauhallisemmaksi. Kun muutkaan eivät ole meinanneet syntyä liian aikaisin ja tietää jo minkälaiset kolotukset voivat tulla rasituksesta niin sitä ei ihan niin pumpulissa elä kuin ekaa odottaessa.

Olen kyllä joka raskauden lopulla miettinyt hautajaisia, niin omia, miehen kuin vauvankin. 😀 Asiat kun on jollain tasolla edes mietittynä (”suunnitelma B”) niin se on antanut vähän mielenrauhaa, tyyliin ”tämä nimi vauvalle annetaan jos jotain pahaa tapahtuu”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä