Harvoin pyydetään ketään hoitamaan lapsia

Teksti Terhi

Me pyydetään tosi harvoin ketään hoitamaan meidän lapsia. Vaikka meiltä löytyy lähipiiristä sellaisia henkilöitä jotka siihen suostuvat, ihan kaikki ei nimittäin montaa lasta suostuisi katsomaan, on jotenkin vain helpompi ollut hoitaa kaikki itse.

Ja tässä en ole mikään sankariviitta selässä ajatuksella ”meidän lapsille ei hoitajaa pyydetä, kun selviän kaikesta itsekin” vaan jotenkin vuosien kuluessa ja oman lapsimäärän kasvaessa on tullut sellainen olo, että kun näitä tässä useampi on, niin ”itsepähän olet noin monta hankkinut, koita selvitä” tapa ajatella. En tiedä mistä se oikein on tullut, mutta kynnys kysyä jotain katsomaan edes hetki lapsia on kasvanut.

Harvoinhan meillä on tilanteita, kun tarvitaan lapsille hoitajaa. Usein otan heidät mukaani, vaikka korona-aika on kyllä luonut isot haasteet, mutta kaikesta on selvitty hienosti. Jos sitten pyydän jotakin katsomaan on se usein oma äiti tai isä. Jotenkin heiltä on kynnys kysyä matalampi. He nauttivat olla lasten kanssa, kun harvemmin näkevät. Monesti myös oma siskoni on silloin ollut menossa mukana. Iso kiitos heille kaikille.

Miehen vanhemmat asuvat meidän kanssa samalla pihalla, mutta ollaan pyydetty heiltäkin apua harvemmin. Joskus, kun meillä oli kolme lasta pyydettiin hoitoapua, koska meillä oli paljon silloin käyntejä yhden lapsen kanssa Tayssiin ja niissä kesti sen verran kauan, että oli kivempi jos muiden lasten ei tarvinnut sinne tulla. Lisäksi siinä oli paljon muitakin käyntejä sekä oma neljännen odotus siihen päälle. Niin kiitollinen, että heiltä silloin saatiin monet kerrat joku lapsia muutamaksi tunniksi katsomaan.

Kun enää harvoin pyydetään ketään hoitamaan lapsia, on kynnys pyytää kasvanut. Toisaalta tarve avullekin on ollut viime vuosina todella vähäistä.

Mutta sitten neljännen jälkeen se kynnys pyytää on kasvanut ja on kehitetty ne omat toimivat tavat, jotta on pärjätty perheenä. Ja kun sitä apua ei tule enää pyydettyä, harvoin se enää käy sitten mielessäkään. Toki helpottaa se, kun vanhimmat ovat jo kasvaneet isommiksi. Lisäksi, kun olen vielä kotona, pystyn aikatauluttamaan paljon menoja niin, että ne onnistuu hoitaa vain parin/kolmen lapsen kanssa. Tiedän, että miehen vanhemmilta saisimme apuja tarvittaessa, jos se vaan aikataulullisesti natsaa.

Viime viikonloppuna juhlittiin kummipoikamme rippijuhlia. Päätimme jo ajoissa, ettemme lähde sinne koko perhe, jos saamme minun vanhempia tänne lasten kanssa. Äitini ja siskoni tulivat meille muutamaksi tunniksi katsomaan kuutta nuorinta lastamme, kun me mieheni ja esikoisemme kanssa lähdimme juhlimaan.

Olipa pitkästä aikaa oikein virkistävää olla liikkeellä kolmisin. Välillä huvitti, kun kurkittiin olkien yli missähän ne pienet nyt mahtaa mennä ja sitten tajusimme, ettei meillä ole ketään jonka perään nyt katsoa. Kun on aina tottunut siihen, että on useampi joita katsoa, niin tämä oli todella outoa.

En tiedä oliko minun pointti nyt tässä mikä. Ehkä se, kuinka virkistävää oli olla näin liikkeellä. Tai sitten se, että jos sinulla on mahdollisuus käyttää lastenhoitajaa niin käytä ihmeessä, jottei kynnys pyytää kasva liian suureksi. Minulla se on kasvanut ja siksi harvoin pyydetään ketään hoitamaan lapsia, mutta toisaalta meillä on se tarvekin ollut todella vähäistä viime vuosina.

Iloista lauantaita!
Meitä voit seurata myös instagramissa.

Kommentit

4 kommenttia

Meillä mies kalastaa ja itse otan aikaa lenkin merkeissä. Muuten en itse tällä hetkellä pahemmin ole muuta tarvinnut ja aikaa omille jutuille saan, kun siitä tarvitsen. Arki tuntuu kuitenkin pyörivän juuri hyvin just näin.♥
Ihanaa kesää sinnekin!:)

Hienoa jos pärjäät ja jaksat näin ja useamman lapsen kanssa! Onko teillä jotain tapoja tai esim harrastuksia, jotka auttaa jaksamisessa? Kysyn ihan vinkiksi.
Arjesta poikkeavien juttujen tekeminen, kuten juuri nuo riparijuhlat, varmasti piristää ainakin.
Ihanaa kesää!

Tuttu tunne! Kyllähän sitä olisi kiva käydä miehen kanssa elokuvissa/ syömässä jne mutta ei vain kehtaa pyytää ketään hoitamaan lapsia niin ”mitättömän” asian takia. Päähän on niin tiukasti iskostunut se ”itsepä ollaan näin monta lasta hankkineet”. Ja kun lapsiluku kasvaa, kasvaa myös kynnys kysyä, koska tietää ison lapsimäärän olevan suurempi ”rasitus” hoitajalle. Ja joskus se vain osan lasten hoitoon kuskaaminen työllistää enemmän kuin itse hoitaminen, joten mielummin pitää kaikki kotona – pääsee ”helpommalla”. 😀

Sitä on oppinut käymään lasten kanssa kaupassa, hammastarkastuksissa jne. Omat kampaamokäynnit järjestetään miehen lomalle tai vapaapäivälle. Onpahan mies monesti pitänyt palkattoman vapaapäivän ihan vain että minä pääsen alkuraskauden gynekologille. Eipä olla taidettu vuosiin käydä kahdestaan muuta kuin rakenneultrassa tai synnytyksessä 😀 Nyt siis viides kohta syntymässä <3

Välillä aina mietin että syntyykö lapsille etäisemmät välit mummoihin, pappoihin ym läheisiin, koska itse emme "osaa" olla pyytämässä heiltä useammin lapsenvahti palveluita… :/

Hyvin samoja ajatuksia siis siellä kuin täälläkin ja hyvin samoissa tilanteissa olleen mekin miehen kanssa sitä yhteistä aikaa vietetty. 😀
Paljon tsemppiä sinne odotuksen viimeisille metreille.♥ Muistetaan välillä pyytää lapsille hoitajaa ja viettää sitä aikaa ihan kahdestaan puolison kanssa, edes jokunen tunti.
Tuota olen joskus itsekin miettinyt, mutta ollaan koitettu nähdä paljon isovanhempia, jotta etäisiä välejä ei tulisi. Toiset kun asuu samalla pihalla, niin se onnistuu ihan huomaamatta ja omiin vanhempiini olen yhteydessä useamman kerran viikossa ja joskus sillon lapsetkin haluaa heidän kanssa puhua, jos ei olle hetkeen nähty.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä