Teidän lapset on varmaan aika helppoja

Teksti Terhi

Teidän lapset vaikuttaa siltä, että ovat varmaan aika helppoja? On eletty aikoja, kun odotin iltaa, jotta saataisiin lapset pian nukkumaan. On eletty aikoja, kun toivoin että aamut kestäisivät pidempään. On eletty aikoja, kun olen toivonut lasten pysyvän pienenä ja sitten taas kasvavan. Mutta pitää kyllä todeta, että meidän lapset on olleet helppoja. Ja eihän minulla ole kokemusta muusta kuin omista tässä omassa arjessa.

Jossain vaiheessa, en muista monennenko lapsen kohdalla sitä vain huomasi ettei tullut sitä fiilistä, kumpa pian saisi lapset nukkumaan. Sitä on vuosien saatossa oppinut, että se oma aika illasta on rajallinen. Sitä on oppinut käyttämään tehokkaasti ne muutamat tunnit joita sinne jää. Illan rutiinit, jotka tehdään samalla tavalla joka kerta ovat helpottaneet iltoja.

Helppoja kyllä, mutta on niitä haasteitakin riittänyt

Pienten nukuttaminen imaisee aina illasta sellaisen tunnin. Nuorimman kohdalla se ei vaadi minulta muuta kuin sängyssä makoilua. Samalla yleensä selaan instagramia tai teen julkaisuja. Kivaa omaa aikaa siis sekin. Mitä nyt välillä se keskeytyy tutin nostamiseen tai pienimmän peiton nostamiseen. Sen jälkeen kolmevuotiaan nukkuun laittaminen ja hän haluaa, että olen huoneessa sen aika kun nukahtaa. Nykyään siihen ei mene kuin maksimissaan 10 minuuttia. Mielestäni menevät helpolla nukkumaan ja varmasti oppivat nukahtamaan vielä itsekseen niin kuin isommatkin ovat oppineet.

Pienimmät imee isommilta kaiken, uskonkin että isompien tavat tarttuvat pienempiin ja se on osa miksi heidän kaikkien kanssa on tuntunut helpolta. Heidän kanssa on yksin helppo lähteä minne vaan, eikä ole tarvinnut miettiä selviänkö. Sitä on myös itse rennompi monissa asioissa, joka varmasti vaikuttaa siihen, että tulee tunne kyllä me pärjätään. Olen kyllä myös aina vaatinut hyvää käytöstä. Ollaan käyty läpi miten tietyissä paikoissa ollaan, mutta antanut aina tilaa lapsille olla lapsia.

Ja vaikka koenkin heidän olevan helppoja, ei se tarkoita etteikö haasteitakin olisi. Niitä on, mutta ne selvitetään aina puhumalla ja niistä opitaan. Varmasti on monet haasteet edessä lasten kasvaessa, eri ikävaiheissa on aina omansa. Ja kaikkeen vaikuttaa myös paljon lasten luonteet. Tässähän kun itsekin kasvetaan vanhempina joka ikinen päivä, eikä koskaan ole valmis. Lapset kasvattavat ja opettavat meitä vanhempia samalla tavalla kuin me heitä.

Ihanaa elokuun ensimmäistä!

Kommentit

2 kommenttia

Tosi kurjaa, että olette saaneet kuulla sitä ikävään sävyyn ja miten ikävä, että joku edes sanoo jollekin noin. 🙁 Kukaan ei voi tietää mitä toinen käy milläkin hetkellä läpi. Ihan hurjasti tsemppiä sinne päiviin.♥ Toivon todella, ettei kukaan enää mitään tuollaista sinulle sanoisi ja jos sanoo, niin vastaat, että mitähän sinä minun arjestani tiedät. Koska kenelläkään ei ole oikeutta sanoa toisen pääsevän liian helpolla. Ja tämmöiset kommentit varmasti nostaa osalla kynnystä pyytää omaan arkeen apuja.

Ja kyllä, olet aivan oikeassa siinä, että vaikka olisi helppoja lapsia, ei arki silti ehkä ole helppoa. Se voi todellakin olla täynnä kaikenlaista joka tekee arjesta haastavaa. Kai tuollakin asialla kilpaillaan, tuntuu, että sitä on monessakin eri asiassa. Kuten kenen lapsi oppii missäkin iässä mitäkin jne.

Meillä ollaan siinä pisteessä, ettei isompia haittaa jos äiti illasta herkuttelee sohvan nurkassa. Tosin teen sitä niinä päivinä kun lapset ovat saaneet jotakin herkkuja itsekin. 😀 Mutta onhan se kivempi herkutella ihan yksin ja kun oma aika on rajallinen niin helposti se venyy pitkälle yöhön. 😀

Toi otsikon lause kalskahtaa mulla aina korvaan. Ollaan saatu kuulla tuota jonkin verran vähän ikäväänkin sävyyn tai sitten vain itse otan sen niin. Tai ehkä syynä on se että sama sanoja on tietyissä tilanteissa sanonut myös ”te pääsette liian helpolla”.

Kun on itse väsynyt, melkein yh (miehen työt, remontit jne), hormonit myllää eikä aikaa tai mahdollisuutta vaihtelulle tai omalle ajalle, kun itkee illalla väsymystään ja sitten saa kuulla kommentit lasten ”helppoudesta” niin ne aikomukset pyytää apua jotenkin vain haihtuvat. Ja sitten sitä vaan ajautuu esittämään entistä enemmän hyvin pärjäävää ja kynnys pyytää apua vain kasvaa.

Toki tiedän että meidän lapset on ”helppoja” ja osaavat käyttäytyä koska sitä heiltä myös vaaditaan (etukäteen puhutaan säännöistä, jälkikäteen kehutaan/ käydään läpi jos ei mennytkään ihan putkeen). Ei se ”helppous” silti tarkoita etteikö arki olisi työntäyteistä, helpoillakin lapsilla omat haasteensa (esim 8veen itsetunnon pönkitys kun tuntee olevansa huonompi kuin koulukaverit), vanhemmat tarvitsisi lepotaukoa jne.
Kun on monta lasta ja huonosti apukäsiä, sitä on vain pitänyt oppia pärjäämään kauppareissut ym katraan kanssa ja siitähän ne lapsetkin oppii. Ja kun pakko oli päästä hammaslääkäriin lyhyellä varoitusajalla, oli pakko ottaa lapset mukaan ja miten hienosti he osasivat ollakaan <3

Tuli mieleen että joskus on jäänyt sekin fiilis ihan kuin lapsen helppous/ vaikeuskin olisi jokin kilpailun aihe.

On eri asia kehua/ ihastella lasten hyvää käytöstä kuin antaa kuva että ei meidän vanhempien tarvitse edes mitään tehdä kun päästään oikein "liian helpolla".

Toivon itsekin saavuttavani vielä vaiheen jossa on ihan ok vaikka isommat lapset ovat hereillä samaan aikaan eikä sitä vain odota heidän nukkumaan menoa. 😀 Olen kyllä itsekin huomannut että lasten kasvettua tai lapsiluvun kasvettua sitä on alkanut tottumaan vähempään omaan aikaa tai että päikkäri aika voi olla yhtä hyvä vaikka isompien kanssa pelatessa. Mutta mites jos haluaa illalla herkutella sohvan nurkassa salaa lapsilta, alkaa mennä sekin yöhommiksi 😀 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä