äiti ja melukylän lapset - Banneri

Mikä on parasta puuhaa silloin kun meinaa hermo mennä? Minulla ehdottomasti siivous. Olen viime päivät siivoillut kaappeja, en tosin joka kerta hermojen menemisen takia, heh. Siis voi apua, mitä kaikkea täysin turhaa ja tarpeetonta olen kaappeihin ja laatikoihin laittanut. Paljon niitä ”ehkä tarvitsen tätä vielä joskus” juttuja, jotka lopulta unohtuu kaapin perälle tai laatikon pohjalle eikä pääty käyttöön enää. No nyt olen laittanut niitä rankalla kädellä pois.

Kaikki lähti siitä kun eräs kaapin ovi ei vain mennyt kiinni. Koitin ensin sulloa tavaroita syvemmälle kaappiin, jos vaikka ovi sattumoisin menisi kiinni. No eipä mennyt ja lattialle tipahti läjä tavaraa. Saatoinpa siinä pienessä kiukussa kiskaista koko kaapin sisällön lattialle ja järjestää koko kaapin uudestaan. Samalla laitoin kierrätykseen ison kasan vaatetta ja roskiin lajittelin paljon kamaa. Pienen kiukun kanssa ei tule säästettyä mitään, ”saatan ehkä joskus tarvita tätä” juttuja.

Kaapin läpi käyminen olikin kopulta niin mukavaa, että räjäytin myös toisen kaapin sisällön lattialle ja menin tavarat läpi ja homma laajeni myös lipastoon. Vitsi miten hyvältä tuntui päästä eroon itselle tarpeettomasta tavarasta, vaatteista yms. Tämä jäi sitten nyt vähän päälle ja moni kaapin sisältö on kokenut saman kohtalon.

Minulla on vuosien saatossa tullut itselleni sellainen tapa, että kun meinaa hermo mennä, suutun tai itkettää niin alan siivota

En muista koska se tapa on tullut, mutta vaikuttaa erittäin toimivalta, heh. Tulee ainakin siistiä ja oma fiilis paranee hetkessä. Tämä on vissiin jotain ”raivosiivousta”, jota monen muunkin olen kuullut harrastavan. Mites sinulla, auttaako siivoaminen vai mitä sinä teet vastaavissa tilanteissa?

Oman vaatekaapin kävin tänään läpi. Pistin nyt rankalla kädellä sieltäkin pois kaikkea mitä ei ole hetkeen tullut pidettyä päällä. Pari sellaista ehkä joskus käytän paitaa jätin, mutta ne nyt on sitten helppo sieltä laittaa eteenpäin jos en enää pidä. Iso kasa legginssejä lähti nyt kierrätykseen. Yhdessä vaiheessa pidin paljon Papun ja Vimman leggareita, mutta ne ei ole enää hetkeen eksynyt päälle. Mitä niitä sitten enää jemmailee.

Ja koska nettikirppareilla minkään myyminen ei innosta tällä hetkellä yhtään  ja täällä meillä päin kirpparilla myyminen on vähän ”haastavaa” ja välimatkat  parempiin on pitkiä, päätin vain laitaa ne kaikki vaatekeräykseen, josta sitten päätyvät eteenpäin. Pääsin siinä itse niin paljon helpommalla ja eipähän jääneet sitten mihinkään nurkkiin pyörimään. Eikä tarvinnut miettiä mitään hinnoittelua sun muuta.

Onko mennyt hermo, kun noin siivoat. Hehee, sen kyllä huomaa koska siivoan muuten vaan ja koska sitten muusta syystä. Muilla samaa?
Meitä voit seurata myös instagramissa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X