äiti ja melukylän lapset - Banneri

Täällä on menossa lasten loman viimeiset päivät. Loma on tuntunut menevän nopeasti ja tavallaan taas tuntunut ihan todella pitkältä. Pitkältä ehkä siksi, ettei tällä lomalla olla kyläilty tai käyty missään paitsi oman porukan kesken. Ei lähdetty edes ostoksille isompien kanssa, kun ollaan koitettu välttää kaikkea ylimääräistä mistä voisi napata jonkin taudin. Ehtii sinne ostoksille vielä myöhemminkin.

Mutta ollaan kuitenkin keksitty paljon kivaa tekemistä lomalle ja niistä lasten suosikkina ollut ulkoilut, luistelu, hiihtäminen ja erilaisten pelien pelaaminen. Meidän nuorempi poika ei viime vuonna voinut sietää hiihtämistä ja nyt tykkää siitä ihan todella paljon. Kiva kun on löytänyt innostuksen siihen, koska kuitenkin se alkaa esikoulussa ihan pian.

Ja ihana kun on ollut lunta! Täällä sitä on tosi paljon, joten ulkona aika kuluu kuin siivillä. Ollaan rakennettu pihaan lapsille liukumäkeä ja on kaivettu erilaisia tunneleita lumikasoihin. Lapset rakensi keskenään pienen lumiukon ja menivät pientä lumisotaa. Kyllä se lumi vaan talveen kuuluu.

Loman viimeisinä päivinä koitetaan mm kääntää rytmiä, joka on aivan vikurallaan

Vaikka kaikenlaista tekemistä onkin ollut, niin kyllä lapsista jo huomaa, että koulun ja esikoulun alku on ihan tervetullutta. Pikkasen on alkanut olla kinaamista vähän kaikesta ja tuntuu, että erotuomarille on töitä lähes päivittäin. Varsinkin meidän kuusivuotias ja kahdeksanvuotias ottavat yhteen lähes päivittäin, tai enemmän se on sellaista väittelyä ja toisen härnäämistä. Onneksi lapset saavat aloittaa koulun lähiopetuksessa, se on heille kyllä tärkeä juttu. Toivottavasti saadaan olla mahdollisimman terveenä kaikki, eikä koulussa ja esikoulussa pyörisi mitään tauteja. Ainahan sitä voi toivoa.

Odotan kyllä myös itse sitä normaalia arkea, nimittäin meidän rytmit on aivan vikurallaan. Pienemmät nyt heräävät suht hyvissä ajoin, mutta isommilla unta riittää kyllä helposti puolille päivää ja välillä ylikin. Että nämä viimeiset pari päivää on armotonta rytmin kääntöä, tai ainakin sen yritystä. Todennäköisesti se ei onnistu, koska vielä kun voi pari aamua nukkua niin varmasti sen hyödyntävät. Mutta kyllä se siitä sitten koulun alettua viimeistään oikeaksi alkaa muovautua. Niin on käynyt aina ennenkin, jos ei ihan olla saatu rytmistä kiinni.

Mutta on ollut kyllä ihana, kun loman ajan on voinut pitää herätyksen poissa ja oikeasti nukkua pidempään. Meillä on tosi hyvin se, kun pienemmät ovat nukkuneet ysiin asti. Itse en kyllä sitä pidempään nuku tai olen herätessä ihan jumissa, mutta tuo ysiin asti on ollut hyvä. Ja kahden pienimmän kanssa ei niin tarvitse mitään rytmiä käännellä, kun he voivat halutessaa aamuisin vielä nukkua.
Mutta nyt meidän poika pyytelee, että haluaa lähteä hiihtämään, joten ulos mars. Iloista päivää sinne! Seuraa meitä myös instagramissa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X