Enää alle sata päivää laskettuun

Joo aika odotus aiheisia on nämä tekstit täällä enää, hups. Mutta koko perhe täällä vauvaa odottaa ja kun päiviä laskettuun on enää alle sata on pikku hiljaa kaikenlaiset vauvajutut alkaneet löytää tietänsä meille. Tai no osahan on ollut meillä koko ajan, mutta nyt niitä on otettu esille.

Osa vaatteista sai rekin meidän makuuhuoneeseen, johon ne ripustin roikkumaan. Osa niistä on uusia, osa on sisarusten vanhoja ja kirpputorilta. Ihana saada niitä johonkin esille, kun ne on niin mahdottoman suloisia. Olen vähän sellainen että saan idean ja pakko toteuttaa se heti. Tuota rekkiä mietin jonkin aikaa ja sitten kuin sattumalta löytyi tytön jossain keppihevosessa aikanaan ollut keppi. Hieman se oli toisesta päästä jo tummunut, muttei se haittaa vaikka onkin kahta väriä.

Nappasin pari koukkua, jotka laitoin kattoon ihan summanmutikassa, juuttinarua ja pari helmeä, jotka sidoin keppiin ja sain koko komeuden ripustettua kattoon. KappAhlista on vuosien saatossa kertynyt henkareita, joihin sain hyvin ripustettua vauvan vaatteet roikkumaan. Lopputuloksesta tuli kyllä ihan hyvä, noin äkkiseltään toteutettuna.

Nyt kun päiviä on enää alle sata päivää laskettuun, tuntuu loppuodotus etenevän yhdessä hujauksessa

Vauvan pieni pinnasänky vietiin omalle paikalleen ja rattaiden toisesta istuimesta otettiin istuinkankaat pois ja tilalle laitettiin koppakankaat. Kaksi nuorinta on näistä vauvajutuista täällä ihan innoissaan ja varsinkin meidän nelivuotias on nyt todennut, että kyllä hän sittenkin rakastaa myös poikavauvoja. He ovat saaneet nyt leikkiä noilla ja järjestellä kanssani vaatteita sinne rekkiin, jolloin vauvan tulo on heillekin paljon todellisempaa. Kovasti varsinkin nelivuotis jo vauvaa odottaa.

Odotus on tähänkin asti mennyt super nopeasti, osittain se johtuu kesästä, joka menee aina niin äkkiä. Itsestä tuntuu enää niin vähältä ne viikot, joita on jäljellä. Osasta lapsia taas se tuntuu todella pitkältä. Olen niin nauttinut tästä vauvavatsasta ja odotuksesta yleensäkin. Parasta on kun pieni liikkuu paljon vatsassa ja kun hänellä on välillä hikka. Tosin hikka ei taida hänestä olla mikään kiva juttu.

Vatsan kuvailu on tällä kertaa jäänyt aika vähälle, mutta nekin muutamat kuvat joita on on todella arvokkaita ja niissä elää monenlaisia muistoja. Neulomisvimma vaan pahenee ja kaikenlaista sitä on tullut taas väkerrettyä, juuri jotain pientä ja nopeaa.
Tervetuloa seuraamaan myös instagramin puolelle.