äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tänään täyttyi raskausviikko 30+0 ja se tarkoittaa, että laskettuun aikaan on jäljellä enää 70 päivää. Todellisuudessa laskettuun on jäljellä hieman vähemmän, sillä luultavammin tälläkin kertaa mennään käynnistyksen kautta. Tässä uhkaavasti päivät vähenee ja kesä kääntyy kohta syksyyn.

Samalla niin ihanaa, sillä syksyllä meidän perheeseen saadaan pieni odotettu käärö, mutta samalla taas ihan todella haikeaa, kun tämä raskaus on alun pahoinvoinnin sun muun jälkeen niin ihanaa aikaa. Kesällä tämä raskaana olo on muutenkin ollut jälleen parasta ja aika todella mennyt yhdessä hujauksessa.

Huomenna olisi edessä se kauan odotettu omakustanteinen ultra ja samalla jäädään isompien kanssa mummulaan yöksi ja mennään heidän kanssa seuraavana päivänä ostoksille. Saadaan vähän aikaa heidän kanssa, ennen kuin perheeseen syntyy yksi pikkuinen lisää. Kiva myös itse viettää vähän aikaa isompien kanssa, ilman että pienemmät on siinä mukana.

Uskomatonta kuinka aika siitä plussasta kulkee vauhdilla laskettuun aikaan

Alussa on muutamat viikot aina, kun aika matelee. Se paha olo varmaankin tekee sen, että päivät tuntuvat super pitkiltä. Sitten kun se on selätetty, tuntuu että odotus on vain yksi hujaus. Lapsista osasta vaan tuntuu siltä, ettei odotus etene millään ja vauvan syntymään on ikuisuus jäljellä. Ja ymmärrän kyllä, onhan nämä viikot heistä vain todella pitkän tuntuisia. Itse en yleensä ole kokenut odotusta mitenkään pitkäksi, en edes niitä viimeisiä viikkoja tai päiviä.

Tässä kun aika laskettuun lähenee on alkanut myös siivousvimma ottamaan kunnolla otettaan. Kaappien siivousta, laatikoiden läpi käymistä, pesuhuoneen puunaamista ja uunin luukkukin tullut jynssättyä sokeripaloilla. Toisaalta ne on hyvä hoitaa nyt, sillä vauvan synnyttyä voi sitten keskittyä ihan muuhun, eikä tarvitse miettiä että tuokin pitäisi tehdä.

Kuinkahan sitä saakaan tänään nukuttua, kun huominen ultra pyörii sen verran mielessä kuitenkin. Mutta tässä sitä päivät tasaisesti vähenee ja laskettuun aikaan päivät hupenee. Tuntuuko kenestäkään muusta odottajasta, että se odotus etenee ihan hirvittävää vauhtia, vai mateleeko siellä aika?
Seuraa ihmeessä myös instagramissa.

Kommentit (2)

Täällä tullaan muutama viikko jäljessä, odottaen toista lasta. Ja aika tuntuu matelevan. Jokainen viikko tuntuu menevän niin hitaasti..

Voi ei, tsemppiä sinne viikkoihin ja toivotaan että jossain vaiheessa ne viikot juoksee. Täällä ne juoksee ihan liian nopeasti.
Oikein ihanaa odotusta.♥

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X