Sokerirasituksessa raskausviikolla 28+6

Sitä tuli käytyä keskiviikkona sokerirasituksessa ja muissa verikokeissa. Pikkuisen venähti siellä käyminen, kun aikoja ei meinannutkaan siihen olla juuri ollenkaan, mutta vihdoin raskausviikolla 28+6 sinne ”pääsin”. Vaikkei minulla koskaan ole niissä arvoissa häikkää ollutkaan, tuntui jotenkin hyvältä käydä myös tämän odotuksen aikana siinä ja sitä kyllä neuvolasta suositeltiinkin. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka niissä jotain häikkää olisikin.

Paastoamisessa ehdottomasti pahinta on se, kun ei voi juoda vettä illalla. Siis juon oikeasti illalla vettä ihan todella paljon, koska aamusta vesi ei maistu ollenkaan. Nyt teki tosi tiukkaa olla illasta asti ilman, mutta onneksi väsy iski taas ajoissa, niin ei pitänyt sen takia kärvistellä. Ajaessa kohti labraa kyllä puistatti koko ajatus siitä, että joudun juoda sitä järkyttävää sitruksen makuista juomaa taas pari mukillista, mutta kävikin tuuri, kun juoman maku oli muuttunut.

Sokerirasituksessa tulee hieman humalainen olo

Niin monta kertaa on ällöttänyt juoda se sitruksen makuinen juoma, yh, nousee ihan ihokarvat pystyyn kun sitä edes ajattelee. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa juomaan sitä vadelman makuista juomaa. Tein tälläkin kertaa kyllä niin, että en hengittänyt nenän kautta ollenkaan ja join juoman vaan niin nopeasti kuin ikinä kykenin. Lopulta yllätyin siitä juoman mausta, kun maistui ihan vadelmapillimehulta, mutta vaan paljon vahvempana versiona.

Juoman juotua pääsin istuskeleen omaan pieneen tilaan, joka oikeasti toimii myös ”siivouskomerona” mutta se oli ihan loistava, kun sain olla omassa rauhassa. Ensimmäisen tunnin aikana päässä hieman pyöri ja olo oli kuin hieman humaltuneella ja taisihan siinä pieni sokerihumala iskeä. Paha olo ei tullut, mutta hieman tuskanhikeä pukkasi siinä puolentunnin kohdalla. Vauva pyöri hulluna vatsassa, joten taisi hänkin saada riittävästi sokeria kerralla.

Toisen tunnin aikana oma olo oli huomattavasti mukavampi, mutta alkoi särkeä päätä. Nälkä ei yllättänyt missään vaiheessa, mutta jano oli kova. Teki niin paljon mieli juoda vettä, mutta eihän sitä siinä saanut. Suuta olisi saanut vedellä purskuttaa, mutta koin paremmaksi vaan olla kokonaan ilman. Kaikki verikokeiden otot sujui hyvin. Sokerirasituksen lisäksi minulta otettiin myös ainakin vasta-aine kokeet, hb ja selvitettiin vauvan veriryhmä. Hirveän määrän hän joka tapauksessa otti niitä putkia. Onneksi on hyvä pistäjä niin saatiin kaikki kolme kertaa pistettyä samaan käteen ja mitään jälkiä ei jäänyt.

Sokerirasituksessa mietin, että mitäs jos niissä onkin tällä kertaa jotain häikkää, mutta päätin olla murehtimatta etukäteen mitään. Seuraavana päivänä soittelin neuvolaan ja kaikki oli hyvin ja arvot juuri hyvin kohdillaan. Hb mulla on 108, joten rautaa pitäisi nyt alkaa popsimaan, ettei laskisi enempää enää. Suositeltiin kokeilemaan SiderAL rautaa, joka pitäisi olla vatsalle ystävällinen, niin hain sitä apteekista testiin. Aika kallis valmiste, mutta jos sopii niin pitää tilata netistä jostain apteekista, josta saa sitä halvemmalla. Niitä vasta-aine tuloksia ja vauvan veriryhmää odotellaan vielä.
Oletko sinä käynyt odotusaikana sokerirasituksessa? Miten on sujunut?
Voit seurata meitä myös instagramissa.