Hei vauva älä säikäyttele äitiä!

Ne fiilikset joita oli alkuraskauden aikana on alkuanut taas hiipiä mieleen. Eikä niitä pysty millään estämään. Niin mitä ne ajatukset sitten olikaan. No esimerkiksi niitä, että voinko olla niin onnekas, että tämän(kin) pienen saan syliin asti. Voiko kaikki mennä loppuun asti hyvin. Ja monia muita. Menettämisen pelko, se on läsnä aina välillä isompana peikkona ja välillä pienempänä. Juuri oli sellainen päivä kun huhuilin vauvalle ”Hei vauva, älä enää säikäyttele äitiä”. Instagramin puolella tästä kerroinkin.

Hän on ollut vatsassa erittäin liikkuvainen tapaus. Aloin tuntea liikkeitä jo hyvissä ajoin ja saanut nauttia näistä liikkeistä jo monen monta viikkoa. Liikelaskentaa ei ole tarvinnut tehdä ennen keskiviikkoa, jolloin vauva oli todella hiljainen vatsassa. Ihan jo meinasi hätä iskeä, kun aloin liikelaskentaa tehdä ja mitään ei tuntunutkaan. Sitten otin kehiin suklaan ja hetken päästä vatsassa alkoi liikehdintä. Voi mikä helpotus se olikaan.

Edellisissäkin odotuksissa ollut näitä tilanteita kun toivoo, ettei vauva säikäyttele äitiä

Koko päivän ajan liikehdintä oli aika laiskaa, mutta iltaa kohden meininki alkoi vatsassa olla jo normaalia ja meidän vilkas poikamme onkin pitänyt nyt aika meininkiä vatsassa siitä asti. Huh. Jospa hänellä oli vain vähän unisempi päivä. Heti kyllä huomasi, että jokin on erilailla kuin yleensä ja sillä sitä niin herkästi säikähtää. Ja vaikka tämä onkin jo ties kuinka mones odotus, niin tähän menettämisen pelkoon ei vaan koskaan totu.

Näitä tämmöisiä päiviä on ollut edellisissäkin odotuksissa, joten ei ne tietenkään yllätyksenä tälläkään kertaa tullut. Yllätyksenä ei myöskään tullut oma reagointi siihen. Ensin iskee hätä, että hei en ole tuntenut liikkeitä. Sitten mietintää koska viimeksi tunsin. Sitten tunnin verran liikelaskentaa ja herkkuja kylkeen. Sen jälkeen helpotus ja sitten iskee ne fiilikset, että meneehän nyt kaikki hyvin loppuun asti ja toivottavasti näitä päiviä ei ole luvassa lisää.

Ja totuushan on se, että niitä hetkiä kyllä tulee, koska tila pienellä vatsassa vähenee ja liikkeet muuttuu erilaisiksi. Enemmänkin on sellaista siirtelyä yms. Ja kun tämä oma arkikin on aika puuhakasta, niin ihan aina ei ehdi kuulostelemaan liikkeitä ja varmasti jää useampi siinä itseltä rekisteröimättä ja sitten sitä ollaan huolesta mykkyrällä. Eipä hän nyt siellä tahaltaan äitiä säikäyttele.