”Onko nuo kaikki sinun/teidän? Onko kaikilla sama isä? Ootteko uskovaisia?”Ja mitä näitä nyt on eri heittoja joita on vuosien aikana kuullut. Monesti se jatkuu vielä, ”No onneksi isommat hoitaa pienempiä.” Nyt tässä odotuksessa ei ole pahemmin vastaavaa ollut, ihan muutamia hassuja. Joskus silti eteen tulee tilanteita, kun pääsisi helpommalla kun ei kertoisi lasten lukumäärää tai huomaa jälkeenpäin, että olisi ollut huomattavasti helpompaa jättää se mainitsematta.
Vuosien aikana olen huomannut, että iso perhe liitetään aina uskonnollisiin juttuihin. Joidenkin on vaikea ymmärtää, että toiset voivat ihan muuten vain haluta useamman lapsen. Mutta siitä aiheesta olen kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja maininnut, että meidän taustalla ei ole uskonto. Ja mitä se kenellekään kuuluisi vaikka olisikin, jokainen saa elämäänsä elää juuri sillä tyylillä mikä tuntuu oikealta.
Ei olisi ehkä pitänyt mainita lasten lukumäärää
Tässä muutama päivä sitten itsellä tuli pitkästä aikaa vastaan tilanne, kun olisi ollut parempi jättää kertomatta lasten lukumäärä, tai tuon kohtaamisen jälkeen tuli vaan sellainen fiilis. Tilannetta en sen tarkemmin tänne avaa, mutta kaupassa eräs rouva ensin kehui paitaani ja sen jälkeen kysyi onko esikoinen tulossa? Kun vastasin, että ei kun kahdeksas, niin sain kyllä monenmoiset katseet siinä. Hän taisi jopa ehkä hieman mennä hämilleen.
Siinä hän sitten kysyi onko tämä elämäntapavalinta ja alkoi kertoa uskovien perheiden kauppareissuista, lapsista ja vaikka mistä. Itse siinä kuuntelin monttu auki ja vähän etsien minne ihmeeseen sitä tästä nyt lähtisi, sillä minun ei kuitenkaan tarvitse kertoa miksi meillä on lapsia enemmän. Jotenkin tuli vähän sellainen outo fiilis koko kohtaamisesta. Tuon kaiken sijasta olisi voinut vaikka vain onnitella ja antaa minun jatkaa siitä matkaani. Mutta onnitteluja ei tullut missään vaiheessa (mikä ei yllättänyt) ja tuon kohtaamisen jälkeen oli tunne, että mitä ihmettä taas.
Mietin, että jos olisin vain vastannut, ei ole esikoinen ja jatkanut matkaani niin olisiko se jäänyt siihen vai olisiko sen jälkeen tullut kuinka jatkokysymyksiä. Jotenkin kuitenkin se oman perhekoon kertominen tulee niin luonnostaan, etten jotenkaan ajatellut miten toiset sen voi ottaa. Kyllähän kahdeksan on jo iso luku ja monelle voi olla järkytys se kuulla, mutta en usko että tuota kauhistelua olisi tullut jos kyseessä ei olisi ollut näin mones lapsi.
Instagramin puolella tästä kohtaamisesta kertoessani sain vaikka millaisia eri kertomuksia vastaavista tilanteista ja siitä kuinka oikeasti moni suurperheellinen kokee helpommaksi, kun ei kerro lasten lukumäärää ollenkaan. Ja yllättävän moni muuten olettaa, että isossa perheessä isommat lapset automaattisesti hoitavat nuorempiaan. Meillä se ei ole kyllä mennyt niin, sillä mielestäni se on meidän vanhempien homma ja isommat saavat elää rauhassa omaa lapsuuttaan. Isommat vapaaehtoisesti yleensä viettävät pienempien kanssa aikaa ja sitä on ilo seurata.
Kommentit (11)
Mietin usein myös heitä, joiden suuri lapsiluku yhdistyy uskontoon. He taitavat myös saada paljon näitä kommentteja, sääliviä katseita, arvostelua ja vihjailuja siitä, miten tilanteesta pääsee ulos. Aika ahtaalla saavat tässä yhteiskunnassa elää, kun asenteet ovat yleisesti kovin tuomitsevia.
Itselläni oli vasta kolmas mahassa, tosin neljän vuoden sisällä,kun näitä tympeyksiä sain jo kokea. (Ikää tosin rupeaa olemaan niin paljon, ettei meillä ole valitettavasti mahdollisuutta kahdeksaan, tuskin edes neljään.) Kun kerroin äidilleni ja kahdelle lähimmälle työkaverilleni, ei tullut onnittelun onnittelua. Ja vasta siis kolmas lapsi kyseessä! Äitini kysyi, oliko se vahinko (ei todellakaan!), toinen työkaveri meni ihan hiljaiseksi (ei onnitteluja), ja toinen kauhisteli, kun nuorimmainen oli hädin tuskin kahta vuotta, että jääkö hän sitten ihan vaille huomiota (tuskin, koska kaksi etätyöskentelevää/vuoroin hoitovapaalla olevaa vanhempaa kotona 24/7). Muutamia onnitteluja sentään sain myöhemmin, mutta alku oli todella masentava, koska olin niin innoissani uudesta raskaudesta.
Mutta onnea sinulle ja koko perheelle! Lapset ovat upea rikkaus!
Ei ole kiva esitella itseään uusissa tilanteissa joissa useampi henkilö ringissä esittelee ja kysellään montako lasta on kun aina joku kommentoi negatiivisesi. Ihan samanlailla voisi kommentoida lapsettomalle tai 1 lapsen vanhemmalle että ei kauheaa kun ei ole kuin 1 lapsi tai miks ette tee yhtään. Aikuisilla ihmisillä puuttuu käytöstavat ja sitten ihmetellään kun lapset kiusaa.
Ihan ensin tuhannesti onnea odotukseen.♥
Voi miten ikävästi siellä on odotukseen suhtauduttu. Tiedän niin miltä tuo tuntuu ja siksi tulee niin kurja olo sinun puolesta. Mitä sitä voikaan jotkut päästää suustaan ja sitten myös tuo ettei onnitella tuntuu todella kurjalta. Se nostaa sitä kertomisen kynnystä ja kun on niin onnellinen siitä odotuksesta laskee kyllä fiilistä jos vastaanotto on tuo. 🙁 Koita olla välittämättä ja nauttia siitä, että saat kasvattaa vatsassasi ihanaa uutta elämää.♥
Kiitos paljon.♥
Entäs tämä et suurperheen vanhempi lusmuaa vuodesta toiseen kotona yhteiskunnan tuilla eläen ja miten sitä kotona tehtyä työtä ei arvosteta. Ihan kuin olisit jotenkin alempiarvoinen ja tosiaan vaan ”lomalla”.
Itse olen ylpeä lapsikatraastani mutta kyllä ne kommentit vaan satuttaa, monesti kun ne tulee vähän puskista.
Jos kuulisin että jollain on 8 lapsi tulossa (itselläni 5), niin saattaisin sanoa hymyillen ”huh, siinä on jo vilinää” ja olisin aidosti kiinnostunut kuulemaan miten kaikki käytännön asiat hoituvat (ruokamäärät jne), lähinnä jos vaikka saisin niistä vinkkejä omaan arkeen 🙂
Täytyy kyllä sanoa et ei taida lapsettomat tai yhteen lapseen päätyneet päästä sen helpommalla, aina löytyy kommentoijia 🙁
Ihanaa loppuraskautta sinulle <3
Joo tuotakin on saanut joskus kuulla ja paljon. Vähän on joillakin väärä käsitys siitä mitä se suurperheen pyöritys voi olla. Tästä on kyllä lomailut kaukana.
Ja kyllä se kaikenlainen kommentointi satuttaa, vaikka sitä koittaakin ottaa ne sillain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Joo on eri asia olla kiinnostunut ja kysella sillain ystävälliseen tapaan kuin se, että tekee sen jotenkin arvostelevasti. En usko, että kukaan siitä tyylistä tykkää.
Niinpä, kyllä he valitettavasti varmasti joutuvat paljon kestamään sitä samaa mitä me isommat perheet. Voi kun kaikki saisivat vain olla perheineen tai ilman sitä, ilman mitään arvostelua.
Kiitos paljon sinulle.♥ Vähiin käy viikot ja päivät.
Meillä 7lasta ja niin tuttua juttua. Jotenkin tuntuu, että olen jo erakoutunut enkä jaksa uusia ihmisiä yhtään..minulta on kysytty uskosta, emmekö osaa käyttää ehkäisyä, tienaako mies miljoonan kun lasten elatus on niin kallista yms.. enkä tiedä kuka on tuon keksinyt tuon oletuksen, että isommat lapset hoitaa pienenmät. Elellään omassa kuplassa ja onneksi tosiaan ympärillä on ihmisiä kelle ei tarvitse selitellä valintojaan, meillä lapsia on näin paljon koska on haluttu ja on saatu❤️
Niin ikävää, että olette joutuneet näitä kuulemaan. Tuntuu, ettei taida montaa (jos yhtään) perhettä olla joka ei saisi jotain kommentointia perheen koosta. Ja isoilla perheillä ne on aina noi vakiot. Ehkä se on ositain jotain niiden kommentoijien tietämättömyyttä..
Onneksi siellä on ympärillä ne ihmiset joille ei tarvitse omia valintoja mitenkään selitellä.♥
Oikein ihanaa syksyä teidän perheelle.♥
Niinpä, ihan varmasti saavat kuulla paljon kaikkea ikävää. 🙁
Mä oon törmännyt vastaavaan mulla on 14 lasta 4elossa ja 10taivaslasta jos nyt odotan 15lasta,en oo kovin monelle ees sanonut vielä ehkä sitten kun ollaan lähempänä h-hetkeä 💞
Olen kovin pahoillani menetyksistä joita olet joutunut kokea.
Oikein ihanaa odotusaikaa sinulle.♥