äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meillä on pian edessä vauvan ensimmäinen joulu. Vauva on silloin muutaman päivän alle kaksi kuukautta. Hän kun kovasti jo seuraa mitä ympärillä tapahtuu, niin varmasti riittää jouluaattona hänellä ihmeteltävää.

Jos kaikki vaan pysyvät terveenä, niin isovanhemmat ja muutama muu läheinen tulee meille aatoksi. Varmasti riittää vauvalla sylittelijöitä  useampiakin sinä iltana. Täällä osa lapsista mietti saakohan pikkuveli lahjoja ja jos saa niin eihän hän osaa avata niitä. Luulenkin, että heistä on useampi sisarus innokas availemaan pikkuveljen paketteja. Saa nähdä herättääkö ihmetystä se, kun kaikkien tai lähes kaikkien paketeiden sisältö on pehmeä eikä paljastu leluja.

Vauvan ensimmäinen joulu on jotenkin aina ihanaa aikaa

Nyt kun vauvan ensimmäinen joulu lähestyy, sitä miettii jo valmiiksi mitä viitsii syödä joulupöydästä, ettei se ottaisi vauvan vatsaan. Ainakin lanttulaatikon skippaan tänä vuonna ja suklaakin täytyy pitää maltillisissa määrissä. Yleensä kun jouluna sitä suklaata tulee popsittua vähän joka välissä. Myös punasipuli ja sipulin syömistä yleensäkin pitää välttää, se kun selvästi ottaa vähän toista masusta. Olen kyllä muutenkin aika ronkeli noiden jouluruokien kanssa, joten mitään erikoista ei lautaselle muutenkaan eksy.

Vauvan ensimmäinen joulu on jotenkin aina niin ihanaa aikaa. Hän on lapsistamme toinen, joka on vielä ihan pieni jouluna. Nuorin meidän lapsista on ollut ensimmäisenä joulunaan vain neljän päivän ikäinen. Ihan herkistyy kun muistelen sitä kuinka puin hänelle minikokoisen tonttupuvun päälle ja pienen pienen tonttulakin. Pian siitä on kulunut kaksitoista vuotta. Tänä(kin) jouluaattona on edessä tilanne, kun talo on hiljainen lasten mentyä nukkumaan ja saan imettää pientä kuusen valojen valaistessa olohuonetta, joululaulujen soidessa hiljaa taustalla ja samalla on se jouluaattona oleva onnellinen fiilis.

Joulukuusi kannettiin tänään sisälle ja siihen ripustettiin lasten omat vuosipallot. Myös vauvalla on oma pallo jonka ostin hänelle hyvissä ajoin odottamaan joulukuuseen pääsyä. Miten ihanalta tuntuikaan tänään ripustaa se kuusen oksalle sinne sisarusten pallojen viereen. Ajatella, että vuosi sitten oli vain haave, että tämä hetki vielä toteutuisi.  Ja tänä jouluna sen sain tehdä. Niin kiitollinen siitä. Voit seurata myös instagramissa.

 

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X