äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vauva-arkea on takana nyt kolme kuukautta, kolme aivan ihanaa kuukautta jolloin ollaan saatu tutustua meidän pieneen ihanuuteen.

Päivät, viikot ja kuukaudet vilistävät tänäkin vauva aikana vauhdilla ja hän kasvaa silmissä. Olen kuvannut häntä tasaisin väliajoin saman pehmolelun kanssa ja tuo lelu näyttää joka kuvassa aina vain kutistuvan. Mutta näin se toisen pienuus on helppo hahmottaa. Ja vaikka se on haikeaa kun pieni kasvaa on se samalla ihan huikea seurata toisen kasvua ja kehitystä. Lyhyessä ajassa muutos on niin valtava.

Vauva-arkea johon mahtuu niin paljon ihania hetkiä

Parasta on hänen hymynsä ja perään tuleva nauru. Välillä hän nauraa niin ääneen, että säikähtää sitä vähän. Välillä suupielet kääntyvät alaspäin ja hetkessä näet naurusta loistavan suun ja hymyilevät silmät. Ne on taltioitua, sillä onhan vauvan hymy ihan parasta. Puhelimen ja kameran ”rulla” onkin täynnä kuvia vauvasta eri ilmeineen. Olen ottanut myös videota, sillä niitä lapset itse ainakin tykänneet katsoa.

Hän on alkanut viihtyä hyvin lattialla lelukaaren alla. Lemppari leluina siinä Liberolaukusta tullut perhonen ja sisarusten aikoinaan saamat vastaavat. Vatsallaan olo ei ole mikään lemppari juttu, mutta sitäkin on harjoiteltu.

Nyrkit ovat suussa lähes koko ajan, hän juttelee kun hänelle jutellaan, hän on jostain syystä alkanut jännittää kylpemistä eikä viihdy siellä ollenkaan. Täytyy koittaa mitä mieltä olisi suihkussa käymisestä. Hän on kovin kiinnostunut sisarusten puuhista ja seurailee heitä tarkasti. Sisarukset puolestaan ”hukuttavat” veljensä lukuisiin suukkoihin ja haleihin.

Hän nukahtaa hyvin vaunuihin, monesti jo vaatetta päälle pukiessa huomaa, että tämä tarkoittaa sitä kun pääsee ulos nukkumaan ja hän hakee selvästi unta. Monesti hän nukkuu niin hyvin, että jatkaa unia vaunuissa sisällä loppuun. Meillä ei ole enää ollut itkuhälytintä, niin en ole jättänyt yksin ulos nukkumaan.

Vauva-arki toki sisältää myös haasteita ja vauvan itkua. Aina ei voi olla ihanaa, mutta se kuuluu joka arkeen. Isoimpia haasteita on silloin, kun vauva on väsynyt ja samalla on isompien iltatoimet kesken, varsinkin jos hoidan ne yksin. Usein ne kuitenkin miehen kanssa yhdessä hoidetaan. Monesti imetän vauvan samalla kun syödään iltapalaa tai luen isommille iltasadun. Mutta aika sujuvasti tämä arki on lähtenyt rullaamaan pienen synnyttyä. Seuraa menoa myös instagramissa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X