Kai se on todettava, ettei meidän pienin viihdy autossa. Tuntuu kuin vauva olisi tikittävä aikapommi, koskaan ei tiedä milloin itku alkaa ja sehän ei lopu pelkällä tutin antamisella.
Autolla ei lähdetä liikkeelle silloin kun se sopii omaan aikatauluun, vaan silloin kun vauvaa väsyttää. Täytyy kikkailla aina syöttöjen ja vauvan unien kanssa, jotta hän nukahtaisi sitten autoon. Jos taas on joku meno täytyy sen päivän syötöt sun muut rytmittää niin että ne sopii autoiluun.
Autossa on kamala olla kaikilla jos vauva itkee
Yksi haaste on ollut neuvolassa käyminen, kun sinne on kertyy matkaa yhteen suuntaan 40km. Aikaa matkaan pitää varata aina ylimääräistä jos joudutaan pysähtelemään. Ja ollaanhan me jouduttu, onneksi matkalla on hyviä levähdyspaikkoja.
Mutta me ollaan saatu myös onnistuneita matkoja. On pystytty ajamaan reiluja tunnin matkoja, kun ollaan lähdetty vauvan unien aikaan. Iso apu on ollut myös se jos vauvan herätessä reitillä on paljon paikkoja jonne pysähtyä. Koska ainoa apu itkun alkaessa on yleensä kaukalon nappaaminen irti telakasta ja sen heiluttaminen. Joskus kuitenkin huuto on niin kovaa, ettei auta muu kuin nostaa vauva syliin. Aika hyvin itkusta tunnistaa koska on aivan pakko pysähtyä.
Tässä kun yksi päivä käytiin ideaparkissa ja kotimatkalla lunta satoi vaakatasossa, kävi järkyttävä tuuli ja oli pimeää, eli ajokeli oli järkyttävä, oli jatkuvasti pieni pelko siitä jos vauva herää. Tuuli oli kerryttänyt lunta tielle ja se oli tosi kapea. Ei ollut yhtäkään paikkaa mihin olisi voinut auton pysäyttää ja kelin takia ei todellakaan olisi voinut ottaa vauvaa kaukalon kanssa autosta ulos. Huokaisin helpotuksesta, kun päästiin kotipihaan ja vauva nukkui edelleen. Kelin takia matkaan kului puolisen tuntia normaalia enemmän. En tiedä mitä matkasta olisi tullut jos vauva olisi silloin herännyt itkemään.
Autossa matka vauvalla sujuu siis hyvin kunhan on syöty, röyhtäisty hyvin ja liikkeellä ollaan unien aikaan. Hereillä siellä ei viihdytä. Toivon vauvan kasvaessa tähän tulevan muutosta. Onneksi hän ei ole ensimmäinen lapsistamme joka ei nauti autoilusta. Tietää jo hyvin reittejä mitä suosia jotta matkoista selviää itkun tullessa. Onko teillä vauva/vauvat viihtynyt autossa? Voit seurata myös instagramissa.
Kommentit (4)
Vauvan itku autossa on kyllä kamalaa, varsinkin kun itse ajaa eikä pysty tekemään mitään ennen kuin pääsee pysähtymään. Meillä toinen lapsista oli juuri tälläinen, häntä ei voinut laittaa kaukaloon yhtään etukäteen ja jos oli hereillä niin itki ihan mahdottomasti. Käytiin suosituksesta osteopaatilla, vauva kun jäi hetkeksi jumiin syntyessään ja mietin jos hänellä on huono olla kaukalossa koska kehossa jumeja synnytyksestä johtuen. Kaksi kertaa käytiin ja jo ensimmäisen kerran jälkeen oli huomattava muutos vauvasta. Toki tämänkin jälkeen välillä itki mutta tuntui että istu kaukaloon paremmin kun kehon jumeja oli hoidettu. Siirrettiin myös aikaisin seuraavan koon istuimeen vähän ennen kun täytti 1v ja se auttoi myös.
Meidän nuorempi lapsi itki melkein 1,5-vuotiaaksi asti AINA automatkat. Ihan sama ajettiinko 5min. kauppaan vai 3h mummulaan. Pitkillä matkoilla saattoi nukkua ehkä puoli tuntia. Ei tehnyt yhtään mieli autoilla minnekään, mutta välillä on vaan pakko. Tuttia hän ei koskaan oppinut syömään niin siitäkään ei saatu edes hetkellistä apua. Kokeiltiin paria eri kaukaloa ja siirtoa väljempään turvaistuimeen mutta mikään ei auttanut. Onneksi itkut lopulta loppuivat ja nyt vajaa 3-v. viihtyy autossa oikein hyvin.
Voi kurjuus.😔 Joidenkin kohdalla se kestää pidempään, että autolla ajaminen sujuu ilman pienen itkua takapenkillä.
Mutta kuinka ihana kuulla, että nyt sujuu.😊
Se todella on. 😔
Ja hei kiitos kun kerroit tuosta osteopatiasta kokemuksia sillä olen sitä miettinyt meidän vauvalle, josko siitä olisi hänelle apuja. 😊