Kun ötökät pelottaa

Ihana kevät on tuonut kauniin sään mukana myös kaikenlaiset ötökät. Pihalla lentelee kaikkea perhosista kärpäsiin, leppäkertut kipittävät korsia pitkin ja maassa vilisee muurahaisia.

Samalla kun ötökät ovat alkaneet ”vallata” pihaa on se saanut meidän viisi -ja kolmevuotiaan varpailleen. Varsinkin nuorempi heistä pelkää kuollakseen kaikkea muuta paitsi perhosia ja leppäkerttuja. Useamman kerran hän on lähtenyt ulkoa juosten sisälle, kun ohi lentää jokin ötökkä.

Kaikista pahinta on, jos jokin ötökkä on eksynyt sisälle. Varsinkin kärpäsiä on eksynyt tänne jo useampi ja sekös on saanut aikaan valtavan huudon. Onneksi viisivuotias ei nyt sillä tavalla enää reagoi joka kerta ja hän rauhoitteleekin siskoaan ”äiti hoitaa tämän”.

Ötökät pelottaa aina alkuun, kunnes se kesän edetessä helpottaa

Tämä sama vaihe on käyty läpi jo monen monena vuonna aina eri lapsen kanssa. Olen itse ollut pienenä samanlainen, joten ei ole omena kauas puusta pudonnut. Muistan kyllä erittäin elävästi yhden kerran kun oltiin perheen kesken marjassa ja juoksin paarmoja pakoon ja huutoitkin. Lopulta istuin autossa niin kauan, kun lähdettiin sieltä paikasta takaisin mökille.

Tämän ötökkäkammon ollessa päällä helpottaa tieto siitä kuinka kesän edetessä tämä vaihe yleensä helpottaa paljon ja voi jopa mennä kokonaan ohi. Silloin ei enää juosta sisälle karkuun ohi lentävää kärpästä.

Silloin kun tämä vaihe on pahimmillaan käydään läpi mitä ne ötökät siellä ulkona puuhailee, minkä kokoisia ne ovat ja kuinka paljon ötökät mahtavatkaan pelätä meitä. Lisäksi on katseltu kuvia kirjoista tai netistä, mikä auttaa myös jonkin verran.

Mites siellä muiden lapset ottaa ötökät vastaan näin kesän lähestyessä? Onko muilla vastaavaa, että juostaan pakoon vai kiinnostaako ne enemmän kuin pelottaa? Mä myönnän kyllä edelleen kammoavani osaa, eniten juuri nyt ampiaisia ja etenkin punkkeja.