äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vihdoin se päivä koitti ja meidän vauva oppi uuden taidon tällä viikolla. Täällä liikutaan nyt kierimisen lisäksi myös ryömien. Vauhti tosin on kovin hiljainen ja uutta taitoa ei kovin ole vielä hyödynnetty, mutta ryömimisen taito on kuitenkin opittu.

Oli hauska, kun istuin keittiön lattialla ja vauva näki minulla mielenkiintoisen pussin kädessä ja niin hän vain lähti etenemään sitä kohti. Hurrasin vauvalle ja huudahdin isommille kuinka vihdoin vauva ryömii. Hekin halusivat nähdä ja vauva heti kuin tilauksesta näytti uuden taitonsa. Ja niin me hurrasimme kaikki.

Ryömien vai sittenkin kohta ehkä jo kontaten?

Mies tuli jonkin ajan kuluttua kotio ystävämme luota ja kuultuaan vauvan oppineen uutta heittäytyi hän keittiön lattialle ja jäi odottelemaan josko hänkin näkisi mitä pienin on oppinut. Hetken päästä vauva sitten ryömi ja taas hurrattiin. Parasta, kun koko perhe riemuitsi pienimmän oppimimasta uudesta taidosta.

Vaikka vauva nyt oppikin ryömimään, se ei tunnu riittävän hänelle. Kovasti hän nousee kontilleen ja keikkuu siinä kunnes levähtää mahalleen. Kova huuto on aina kun kontilleen menee, harmittaahan se kun kovasta yrityksestä huolimatta eteenpäin ei vain pääse. Saa nähdä löytyykö se taito kohta vai alkaako ryömiminen sittenkin kiinnostaa enemmän.

Mutta parasta kun vauva voi nyt liikkua ryömien, eikä enää sätki ns lentokone asennossa vaikka tekee kyllä edelleen välillä sitäkin.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X