Toisen vanha lelu on toiselle uusi

Aina välillä meille kantautuu jotakin kautta vanhoja leluja. Vaikka leluja meiltä löytyy valmiiksi paljon, on otettu silti vastaan kyllä joitakin muualta saatuja. Onhan se toisen vanha lelu uusi meidän lapsille.

Nyt hiljattain meille löysi tiensä jälleen muutama lelu joiden edellinen omistaja ei niillä enää leikkinyt. Joukossa oli autoja, lelueläimiä, kimble sekä yksi pieni nukke. Täällä varsinkin tuo viisivuotias ja kolmevuotias olivat näistä aivan innoissaan. Sen lelun ei tarvitse olla mikään uudenkarhea, sellainen joka itse avataan kääreistä, vaan riittää hyvin kun se on ”uusi” leikkijälleen.

Varsinkin meidän kolmevuotias tykästyi täysin lelujen mukana tulleeseen nukkeen. Hän nimesi sen heti pikkuveljensä mukaan (mikä ei yllättänyt, koska hän nimeää kaikki nukkensa niin) ja on siitä päivästä asti kantanut tuota pientä nukkea mukanaan.

Parasta kun vanha lelu saa uudet leikkijät

Pieni taistelukin tuosta nukesta on toki ollut, kunnes tytöt alkoivat vuorotella sen kanssa. Parissa päivässä homma sujui jo ja mitään taisteluita ei tullut. Nyt nukella on leikitty hurjasti verrattaen siihen aikaan kauanko se on meillä ollut. Nukke on otettu mukaan ulkoiluihin ja sen vieressä on nukuttu öisin.

Meilläkin on ollut tapana laittaa välillä leluja eteenpäin. On parasta, kun se vanha lelu, joka jäisi muuten lojumaan jonnekin, saa uuden leikkijän ja tekee jonkun muun onnelliseksi. Tämä pätee myös kotona jemmaan jääneisiin leluihin. Laittaa ”hetkeksi” jonkun sisarelta jääneen lelun sivuun ja antaa sen vuoden parin päästä seuraavalle lapselle, on se ollut kun olisi uuden lelun saanut. Näin on käynyt meillä nyt muutamasti ponien, barbien ja nukkejen kohdalla. Sisaruksen vanha lelu on toiselle sisarukselle ihan uusi.