Kohti parempia yöunia pienin askelin

Meidän yösyötöt meinasivat alkaa lipsua vallan käsistä, joten asialle oli jo pakko alkaa tehdä jotain. Vauva kun ei enää öisin syötävää tarvitsisi joten ennen kuin yöt olisi pelkkää imetystä oli alettava toimia. Täällä koitetaan nyt mennä kohti parempia yöunia lempeästi pienin askelin.

Ensimmäinen steppi oli hankkia vauvalle tutin lisäksi joku joka auttaisi nukahtamaan uudelleen. Aikoinaan viisivuotiaana kanssa toimi kohina, joten päätin hankkia meidän vauvalle oman kohinanallen. Totuteltiin siihen ensin päiväunien aikaan ja otettiin mukaan öihin. Ensimmäiset pari yötä ei tuottanut tulosta, mutta kun nalle oli päivällä yhdistetty uniin helpotti se jonkin verran. Toivoa siis olisi.

Parempia yöunia voidaan joutua hetki odottamaan, mutta suunta on oikea

Kun nalle oli saatu mukaan kuvioihin oli aika siirtää vauvan sänky aavistuksen kauemmaksi meidän sängystä. Pinnis oli pitkään sivuvaununa kiinni meidän sängyssä ja vauva pääsi itse kömpimään yöllä viereen tai hänet oli helppo ottaa viereen. Nyt sänkyjen välissä on tilaa ja laita jolloin pieni ei sieltä pois pääse.

Yöllä vauvan itkiessä nalle alkaa kohista ja annan tutin. Tällä tyylillä sujuu useampi herätys. Neljä tai viisi yösyöttöä on nyt reilussa viikossa vähentynyt yhteen tai kahteen. Heräämisiä on reilusti vieläkin, mutta jos syötöistä tällä tyylillä päästään niin olisi tosi hyvä. Se olisi juuri sellainen lempeä tapa jota toivon.

Toiveena on, että sama tahti jatkuu. Tavoite on kuitenkin lopettaa yöllä syöttäminen nyt kokonaan ja toivoa heräilyjenkin loppuvan. Toki takapakkia varmasti on luvassa monesti ja hyviä yöunia joudutaan vielä odottamaan, mutta ainakin on nyt aloitettu tämäkin homma. Myös tassuttelu astuu kuvioihin jos vielä jotain keinoa lisäksi tarvitaan.