äiti ja melukylän lapset - Banneri

Olen niin onnellinen siitä, että meidän vauva viihtyy rattaissa. On ihan parasta omaa aikaa lähteä kävelylle hänen kanssa ja vaikken sillon yksin olekaan niin hänen nukkuessa se tuntuu siltä. Toivottavasti näin jatkuu pitkään ja saadaan monet yhteiset lenkit.

Alkuun oli aika työ saada vauva ensinnäkin viihtymään vaunuissa ja se oli välillä aikamoista hässäkkää, kun piti ottaa vaunukoppa irti rattaista ja keinuttaa vauva uneen, monesti useita kertoja kesken lenkin. Joskus jopa työnsin runkoa ja kannoin vauvaa kopassa. Mutta se kannatti, kun tuloksena on rattaissa viihtyvä vauva.

Omaa aikaa parhaillaan liikkuen, siitä mä tykkään

Olen aina nauttinut käydä kävelyllä ja liikkua tavalla tai toisella. Kävelyllä käyminen on parasta joka tavalla. Joskus käyn ystävän kanssa (yleensä kerran viikossa), joskus lasten kanssa, joskus vauvan kanssa kaksin ja joskus ihan yksin.

Kävelyllä käymisestä en nauti ainoastaan minä. Myös lapset tykkäävät, tai ainakin iso osa heistä. He lähtevät innokkaasti mukaan ja yleensä siihen yhdistetään käynti leikkipuistossa tai kaupassa. Kesällä on saatettu yhdistää siihen jokin retki. Tärkeintä kuitenkin on, että se on kivaa yhteistä puuhaa.

Joskus kuitenkin se on vain minun juttu ja sitä ihan omaa aikaa, joka tämän arjen keskellä on ihan tarpeellista. Tuntuu kuin akut latautuisivat pikavauhtia reilun tunnin lenkin jälkeen ja arkea jaksaa ihan uudella sykkeellä. Nyt ihanaa alkavaa uutta viikkoa. Toivottavasti se tuo mukanaan oikein paljon hyviä ilmoja ulkoiluun. Onko siellä muita jotka viettää omaa aikaa lenkillä käyden?

Kommentit (2)

Täällä myös nelilapsisen perheen arjessa kävelyt vauvaa vaunutellen on olleet ihania omia hetkiä. Erityisesti ne korostuu siksi, että arkiliikkumisissa harvoin yksin pääsee vaunuttelemaan, vaan useimmiten on joku isompi mukana ja sitten kävely onkin helposti yhtä ohjeiden huutelua pyöräilijälle/potkupyöräilijälle. Yleensäkin oon huomannut nyt viimeistään tämän neljännen kanssa, että pelkän vauvan kanssa olemista pitää melkein omana aikana. Silloin saa ajatella mitä haluaa eikä vauva täytä tilaa jatkuvilla kysymyksillä ja höpötyksellä. Ihania ne lasten jutut toki on, mutta välillä tarvii hengähdystä, jotta jaksaa taas. 🙂

Kyllä se omalta ajalta tosiaan tuntuu silloin kun on vain vauvan kanssa kävelyllä 😊 Ja kyllä se hyvää tekee välillä viettää aikaa ihan ”yksin”.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X