Ihan pian vuoden

Vauva on ihan pian vuoden, itse asiassa ensi viikolla! Tämä viimeinen vauvavuoden kuukausi on kulunut nopeammin kuin mikään edellisistä. Tavallaan haikeaa, kun tämä vuosi meni näin nopeasti, mutta samalla aivan ihanaa sillä tuon touhottajan puuhia on ihan mahtava seurata.

Hän on kasvanut huimasti ja oppii uusia taitoja sellaista kyytiä, että saan infota miehelle ja vauvan sisaruksille lähes päivittäin kuinka nyt opittiin tämä ja tämä. Yhdessä on hurrattu ja vähän kauhisteltukin tätä vauhtia.

Pian vuoden ajan hän on ilahduttanut meidän päiviä

Tämä vuosi ei suinkaan ole ollut helpoimmasta päästä, mutta kun summaa yhteen kaiken on tämä ollut aivan ihana. Paljon syliä, rakkautta, onnea, naurua. Toki myös paljon itkua, huolta ja valvottuja öitä. Sitä perus vauva-arkea josta olen nauttinut ihan täysin ja sydän on täynnä kiitollisuutta tuosta meidän pienestä. Välillä voisin kelata ajassa hetkeksi taaksepäin, mutta toisaalta taas juuri nyt on hyvä juuri tässä.

Meidän vauva (vielä kun vauvaksi voi sanoa) osaa sanoa äiti. Lähinnä sanoo jos itkee mun perään. Hän on ottanut myös kaksi askelta harjoitellessaan tuetta seisomista. Hän osaa syödä lusikalla, mutta isommaksi osaksi syö sormin. Hän on hurja vesipeto ja rakastaa suihkussa käymistä. Kylpyamme on hänelle liian pieni paikka. Hän on myös jo kerran kiivennyt sohvalle ihan itse.

Uusia taitoja on tullut paljon. Tahti tuntuu olevan hurja ja päivisin hän pitääkin hyvin kiireisenä, sillä on ehtiväinen tapaus. Ihanasti viihtyy sisarusten leikeissä mukana. Yleensä puuhailee siinä leikin sivussa jotain omia juttuja, kuten vaikka tyhjää lelulaatikoita tai leikkii leikkikeittiön astioilla.

Ja koska pienin on ihan pian vuoden ja meidän yöt alkoi olla ihan yhtä sirkusta aloitettiin myös yösyötöistä vieroitus. Siitä kuitenkin kirjoitan ihan erikseen kuinka meillä on sujunut.