Yksi kokonainen vuosi

Ja niin se päivä koitti. Yksi kokonainen vuosi ja muutamia päiviä päälle on kulunut siitä, kun meidän perheeseen syntyi ihana poika.

Tavallaan tuntuu kuin tuo hetki olisi ollut vasta eilen, mutta sitten toisaalta taas tuntuu kuin hän olisi ollut aina osa meidän perhettä. Hän on täydellinen palanen meidän perheeseen, eikä me osattaisi edes kuvitella elämää ilman häntä. On hän mahdottoman rakas ihan meille kaikille ja hänen sisarukset edelleen kakki ovat pienen pauloissa.

Yksi kokonainen vuosi takana imetystä

Taapero, tuntuu ihan hassulta että meillä ei ole enää vauvaa vaan meillä on taapero. No okei, olihan meidän vauvalla jo ihan ”taaperon meno” mutta hetki menee, että tottuu tähän nimikkeeseen. Vaikka taitaa hän olla vielä pitkään meidän kaikkien vauva.

Samalla kun pienin täytti vuoden on kulunut sama aika siitä, kun imetys alkoi. Yösyötöt on tippuneet pois, mutta päivisin homma jatkuu. En tiedä kuinka kauan jatketaan. Luultavasti sen aikaa kun imetys tuntuu luontevalta ja se on mukavaa molemmista. Ainakin tällä hetkellä kun pienimmällä on vähän eroahdistusta on imetys todella tärkeä juttu. Eikä meillä ole tässä mikään kiire lopettaa.

Yksi kokonainen vuosi tuntuu pitkältä ajatukselta, mutta vauvavuosi, se jostain syystä on kovin lyhyt. Päivät, viikot ja kuukaudet vaihtuvat silmissä ja hetkessä se pieni synnäriltä kotio kannettu käärö kiipeilee kotona sinne tänne ja painaa hurjaa kyytiä taaperokärryn kanssa. Haikeaa, mutta samalla valtavan ihanaa. Tästä alkaa jälleen uusi seikkailu ja jännityksellä odotan millaiseksi meidän pieni kasvaa.