äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän helmikuu meni lähinnä sairastaessa. Ensimmäinen sairastui kuun alussa ja nyt kuun kääntyessä loppusuoralle alkaa viimeisin sairastuneista parantua. Minä itse taisin olla ainoa jota tauti ei saavuttanut. Ehtiihän se vielä minuunkin tulla, mutta toivon mukaan pysyy loitolla.

Nyt tässä aletaan vihdoin päästä kunnolla arkeen kiinni, mikä tuntuu ihan mahtavalta jutulta. Nenäimurit, nenäliinat, kuumemittari ja kuumelääkkeet saa taas toivottavasti olla pitkän aika kaapin perällä. Onko siellä pysytty helmikuu terveenä?

Helmikuu toi mukanaan myös hiihtoloman

Helmikuun loppuun meillä alkoi myös hiihtoloma. Koululaisista osa odottikin sitä kovasti, huilitauko opiskelusta (ja aikaisista aamuista) tulee siis juuri oikeaan aikaan. Minulla ja pienillä aamun rytmit tuskin viikossa muuttuu mihinkään, vaan ”pieni herätyskello” herättää viimeistään seitsemältä. Toivottavasti tauti nyt katoaisi kokonaan niin ei menisi loma puolikuntoisena. Lomaillaanko siellä nyt tämä helmikuun viimeinen viikko? Vai onko loma jo pidetty tai vielä edessä?

Kovasti jo odotan maaliskuuta ja sen mukana tulevaa kevättä. Kevät on ihan ehdottomasti mun suosikki vuodenaika. Lisääntyvä valo ja lämpö on aivan parasta. Vaikka tämä maaliskuu tuo mukanaan myös ison muutoksen meidän arkeen, niin silti olen valmis sanomaan heipat helmikuulle. Kun lähes koko kuukausi on sairastettu niin kovasti jo odottaa jotakin uutta tilalle, etenkin terveyttä. Toivonkin, että hetkeksi taudit kiertäisi meidät kaukaa. Joko odotat kevättä vai toivotko talven jatkuvan vielä pitkään?

Kommentit (2)

Apua miten ihana kuva 🐻🤎🤍

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X