äiti ja melukylän lapset - Banneri

Alkuun heti mainittava, että itse olen itkuhälyttimen ostanut, ei siis ole mainos. Jokin aika sitten pohdin kannattaisiko vielä hankkia itkuhälytin. Puntaroin olisiko tarve sille niin iso, että sen hankkiminen olisi kannattavaa. Lopulta tulin siihen tulokseen, että miksi kitkutella ilman, kun selvästi itkuhälyttimestä voisi helpotusta arkeen saada.

Lopulta kyllä sille käyttöä sen verran on. Kun on tottunut pärjäämään ilman ei heti huomaa kuinka jokin asia voisi tuoda helpotusta arkeen. Yhtenä päivänä taas keittiön ikkunasta rattaita tuijotellessa ja sitä miettiessä mitä kaikkea saisin tehtyä, kun ei tarvitsisi siinä käkkiä, syntyi päätös itkuhälyttimen hankinnasta.

Kyllä me sittenkin tarvitsemme sen itkuhälyttimen

Kun päätös itkuhälyttimen hankinnasta oli syntynyt, oli aika syventyä eri malleihin hieman paremmin. Olin jo alustavasti erityisesti yhtä mallia katsellut, joten aloin lukea siitä arvosteluita. Aika nopeasti niitä katsoessa vahvistui se ajatus minkä hälyttimen ostaisin.

Päädyin lopulta siihen mitä olin ihan ensimmäisenä katsonut. Ostin meille Padwico 850 -hälyttimen. Perjantaina hain postista itkuhälyttimen ja vielä en ole ehtinyt lataamaan ja testaamaan. Vaikuttaa kivan kokoiselta ja arvostelujen mukaan hyvältä hälyttimeltä. Kunhan pienin parantuu päätään testaamaan tuo itkuhälytin oikein tositoimissa. Varmasti ennen sitä testataan sisällä. Kirjoittelen sitten, mitä mieltä tuosta ollaan.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X