Olen viime aikoina kirjoittanut lukemisesta useammankin tekstin. Ehkä siksi, kun olen siitä nyt niin innostunut. Minä, jolle lukeminen oli aikoinaan pakkopullaa. Minä, joka en todellakaan jaksanut lukea kirjoja, oli aihe mikä hyvänsä. Nyt jotain on tapahtunut, kun kirjat alkoikin yhtäkkiä kiinnostaa.
Kouluaikana muistan kuinka tuskailin aina kun piti lukea kirja. Niistä piti välillä tehdä kirjoitelma tai esitelmä. Aikani tuskailtua, luin kirjaa ensin vähän alusta, sitten keskeltä ja vähän lopusta. Ilmeisesti aina riittävästi, koska esitelmät ja kirjoitelmat meni aina hyvin. Muistan sen tunteen kuinka kiva kirja oli valita, mutta siihen se kiva aina loppuikin.
Aikuisena lukeminen painottunut lastenkirjoihin
En tarkalleen tiedä mistä johtui, ettei kirjat innostanut. Ehkä se oli se, että olin todella hidas lukemaan. Ehkä se oli se, että rakastin liikkumista ja en malttanut olla paikoillaan. Tai ehkä olin aina onnistunut valitsemaan jonkun kirjan joka ei sitten vain kiinnostanut tarpeeksi.
Aikuisena olen lukenut vain ihan muutaman hassun kirjan. Ne olen valikoinut tosi tarkkaan ja sain ne kyllä luettua, mutta ei se varsinaisesti mitään intoa ollut. Helpompi ne kuitenkin oli lukea, kun se ei ollut sellaista pakkopullaa ja sai lukea ilman, että siitä täytyi tehdä esitelmää. Tai yksi kirja on sellainen mistä piti tehdä kirjoitelma.
Lapsille on tullut sitten luettua ihan kaikenlaista tässä vuosien aikana ja se on ollut kivaa ja ehkä lopulta se nostatti myös sitä intoa alkaa lukemaan myös jotakin muuta. Nyt ollaan siinä pisteessä, että jonotan kirjastosta useampaa kirjaa ja lukeminen on kivaa. Se on täydellistä vastapainoa arkeen, jossa hälinää riittää, mutta illalla voin mennä viltin alle, ottaa kupin teetä ja vähän lukea talon ollessa hiljainen, mutta siinä aihe olikin lähellä sydäntä. En olisi kyllä heti uskonut tämän päivän tulevan. Mutta mahtavaahan tämä on. Lukeminen on kannattavaa ja tästä koitan pitää kiinni. Vaikka tahti hidastuisikin niin muutama kirja vuoteen ainakin.
Kommentit (2)
Aivan ihana et joku muukin on ollu hidas lukemaan kouluaikoina ja inhonnu sitä yli kaiken. Koulussa pakkoluetut kirjat oli ihan kaameita kun ehti unohtaa mutä kirjassa tapahtu kun ne oli tylsiä ei todellakaan saanu yleensä valita vaan kaikki luki saman. Lukion jälkeen oon lukenu paljon kun siitä innostuin eli jo pikkasen reilu parikymmentä vuotta. Lapsille lukeminen ääneen on sujuvoittanu ihan valtavasti myös ääneen lukua ja mitä enemmän lukee sen sujuvampaa se on. Nykysin hektisessä lapsiperhearjessa tosi ihana harrastus kun ei oo aikaan ja paikkaan sidottu. Mä kuuntelen paljon nykysin myös kirjoja kävelyllä ja pyykkiä laittaessa.
Tosi ihana juttu kuinka siellä on lukeminen nykyään kiva harrastus. Se on tosi kivaa ja rentouttavaa puuhaa.😊
Ja kyllä, ääneen lukeminen on tosi tärkeää ja lapsillehan sitä tulee joka ilta luettua. Muistan kun aikoinaan esikoiselle aloin lukea ja tuskastutti kuinka paljon lukeminen ääneen tökki. Siitä se kuitenkin aika nopeasti sujuvoitui, kun vaan jatkoi ääneen lukua.
Iloista huhtikuun alkua sinne.💛