Ties kuinka monetta kertaa irti suklaakoukusta

Se tapahtui kuin varkain, kun imetyksen lopetettua huomasin jälleen olevani koukussa suklaaseen ja puputtavan suklaalevyllisen päivässä. Edessä olisi taas suklaakoukusta eroon pääseminen ja ties kuinka monetta kertaa.

Se on jännä kuinka se tapahtuu kuin varkain. Huomaat vain yhtäkkiä kuinka usein ostatkaan sen fazerin sinisen ja kuinka nopeasti se häviää kaapista. Olen joka imetyskerta himoinnut hirveästi makeaa, se on jotain ihan kamalaa, kun sitä ei muka saa vain tarpeeksi. Lopulta siihen olen kuitenkin joka kerta herännyt ja on ollut pakko ryhtyä toimiin.

Suklaakoukusta irti joko totaali herkkulakolla tai vähitellen

Alkuun oli ideana olla kuukausi ilman makeaa, kunnes kolmen päivän kestäneen päänsäryn jälkeen totesin, että tällä kertaa taidetaan mennä vain vähentämällä. Herkut vain viikonloppuisin on tämän hetken tavoite. Paljon ystävällisempi juttu mun pääkivulle ja muutenkin. Ja helpostihan tämä on mennyt, ainakin vielä.

En ole ostanut nyt itselle suklaalevyä ollenkaan, vaan pieniä patukoita muutaman sen tilalle. Viikossa huomasi, että sehän riittää ihan hyvin makeaksi. Vähän jopa ällöttäisi nyt popsia kokonainen levy suklaata joka ikinen päivä. Joten alku on ainakin ollut lupaava. Aika nopeasti sitä on kyllä joka kerran jälkeen tottunut siihen ettei sitä suklaata ole siellä kaapissa.

Järjetöntä on se, että joka ikinen kerta homma on ajautunut tuohon ja joka ikinen kerta olen koittamassa irti suklaakoukusta. Kuinka siihen havahtuukin aina siinä imetyksen loppupuolella, kun juuri muuten en ihan noin paljon sitä kuitenkaan syö vaikka suklaata oonkin ostanut. Eiköhän tähän taas pian totu niin kroppa kuin pääkin (sänkyjen osalta). Iloista alkavaa viikkoa just sulle!