Uskalsin pyytää apua töissä ja vältin turhan sairausloman.

Meidän Thaimaan reissun jälkeen palasin töihin innoissani. Oli kauhea ikävä työkavereita ja oli ihana päästä takaisin arjen rytmiin ja rutiiniin. En ehtinyt olla kauaa töissä, kun neuvolalääkäri määräsi mut viikon sairaslomalle outojen vatsakipujen ja harjoitus-supistusten vuoksi. Palasin viikon pakkoloman jälkeen takaisin töihin jälleen yhtä innoissani, huomasin kuitenkin että vatsakivuille oli syy. Mun kroppa ei enää ilmeisesti jaksanut työvuoroja EKG huoneessa missä joutuu paljon olemaan jaloillaan ja asentamaan piuhoja potilaaseen sängyn yllä.

Pitkään mietin, että uskaltaisinko avata suuni työpaikalla. Olen kuitenkin nuori ja terve sekä kaiken lisäksi ”vaan sijainen”. Ainakin itse ajattelin näin. Minua on aina kohdeltu töissä todella hyvin ja tasa-arvoisesti, mutta jostain on juurtunut typerä ajattelutapa että sijaiset olisi jotenkin vähäisempiä verrattuna vakituisiin.  Pomo kysyi useasti, että miten mä jaksan. Vastasin aina samaa ”ihan hyvin kiitos!”.

Keräsin kuitenkin rohkeuteni ja pyysin meidän työsuunnittelua toteuttavalta henkilöltä, että voisiko minun kohdalla välttää EKG huoneita. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja lupasi toteuttaa toiveeni. Tällä viikolla en ottanut yhden yhtään sydänfilmiä, pelkkiä verikokeita – eikä kivuista tai väsymyksestä ole tietoakaan! Työkaverit ja pomokin ovat tyytyväisiä kun pystyn olemaan töissä vaikka en ihan kaikkea pystykkään tekemään. Parempi se, kun vaihtoehtona olisi sairasloma kipujen takia ja silloin firmasta puuttuisi yksi osaava työntekijä.

Enää ei ole pelkoa kivuista ja oon saanut ihan uutta energiaa töihin. Tämä energia on huokunut myös asiakkaisiin ja oon saanu ihan uskomattoman ihanaa palautetta heiltä. Mun työ on hyvin paljon asiakaspalvelua, tapaan 30-60 asiakasta päivässä ja siinä korostuu hyvin paljon ihmisten kohtaaminen sekä tilanteen tekeminen asiakkaalle mukavaksi.

Tein pienen muutoksen omassa asenteessani ja sillä sain tehtyä työstäni itselleni paljon mielekkäämpää. Kuka tahansa osaa hymyillä ja pitää yllä small talkia jos on pakko, mutta mitä jos ajatteleekin, että ei ole pakko vaan minä haluan? Olen ottanut tavakseni kohdata asiakkaat vilpittömästi iloisena. Oikea hymy välittyy ja tarttuu helpommin.

Teen työssäni myös välillä mokia, saatan vaikka ajatuksissani ottaa näytteen väärään putkeen. Silloin pahoittelen tosissani asiaa asiakkaalle, kerron että se oli täysin minun vika ja pyydän nöyrästi että saan korjata asian. Mikäli asiakas on kokenut käynnin luonani mukavana ja pitää minua vilpittömänä hän naurahtaa ja tokaisee, että virheitä sattuu jokaiselle. Jos taas käynti olisi ollut hieman nihkeä asiakas saattaisi helposti turhaantua, kun joutuu vielä kerran pistettäväksi eikä mikään suju hänen mielestään.

Uskon, että tämä pätee mihin tahansa työhön missä ollaan tekemisissä asiakkaiden kanssa. Asiakas ei ole aina oikeassa, mutta tämänkin voi asiakkaalle kertoa niin, että hän silti kokee tulleensa palvelluksi hyvin.

Uskalla siis pyytää työssä jaksamiseen apua! Jos sairausloma on vältettävissä jollain järjestelyillä, se on parempi sekä sinulle, että työpaikallesi. Itse ainakin ajattelen, että niin kauan kun kroppa kestää ja vauvalla on kaikki hyvin haluan olla töissä ja arjessa enkä kotiloitua sohvalle. 

𝐼𝒽𝒶𝓃 𝓂𝒶𝓂𝒾𝓃𝒶 – 𝒩𝒾𝒾𝓃𝒶

Saattaisit pitää myös:

Mitä keholle ja mielelle tapahtuu raskaana?

Raskausajan ihanat lääkärikäynnit osa 1

Yksityinen ultra – kannattaako siitä maksaa?