Vauva ei huoli tuttia – asian hyvät ja huonot puolet

Vauvamme Pipsu on pian 3 kuukauden ikäinen ja säännöllisestä ”tyrkyttämisestä” huolimatta hänelle ei kelpaa tutti. Tutteja on kokeiltu eri kokoisia, merkkisiä ja eri materiaalista valmistettuja. Mikään ei kelpaa. Vauva pyörittelee tuttia suussa kunnes alkaa kakomaan ja meinaa oksentaa. 

Esikoiselle kelpasi vauvana vain yksi tietty tutti ensimmäiset neljä kuukautta. Totuttelun jälkeen hän huoli myös muita tutteja, eikä enää tarvinnut varjella yhtä ainoaa tuttia hengellään. Muistan yhä saarnan äidilleni kun vein esikoisen hoitoon, että tämä tutti ei missään nimessä saa kadota tai katastrofi on taattu.

Erikoista on, että kuopukselle kelpaa hyvin tuttipullo täysimetyksestä huolimatta. Pullosta vauva saa maidon aina minun poissaollessa, eli n. kerran viikossa. Olen kokeillut kahta eri tuttipullo merkkiä ja selvästi toinen on toimivampi, eikä kakomisrefleksiä tule lainkaan. Jotenkin ajattelin että pullon hylkiminen menisi käsi kädessä tutin hylkimisen kanssa, mutta näköjään olin väärässä.

Olen yrittänyt tarjota tuttia eri taktiikoilla, kuten kastamalla äidinmaitoon ja antanut vauvan hapuilla tuttia itse. Meillä on kokeiltu n. 15 erilaista tuttia huonoin tuloksin. Tyydyin siis siihen, että tämä vauva tulee tuskin koskaan syömään tuttia.

Milloin tutista on hyötyä?

Vauvoilla saattaa olla kova imemisen tarve, eli vauva haluaa syödä tissiä vaikka ei ole nälkäinen. Esikoinen oli tällainen vauva. Pisimmillään imetin häntä jopa 4h putkeen illalla kunnes neuvolan hoitaja kehotti kokeilemaan tuttia, sillä vauvan paino nousi hyvin ja maitoa riitti. Tutti on myös hyödyllinen autossa ja vaunuissa, jos vauva herää kriittisellä hetkellä.

Kuopus imeskelee nyrkkejään unta hakiessa ja välillä peukalo meinaa livahtaa suuhun. En missään nimessä haluaisi, että hän alkaa syömään peukkua. Tässä kohtaa tutti olisi parempi. Tutti auttoi esikoista nukahtamaan, mutta yöllä hän selvästi heräsi tutin tippumiseen eikä osannut noukkia sitä itse takaisin.

Haittapuolena on taas tulevaisuudessa eteen tuleva tutista vierottautuminen. Esikoisen kohdalla vieroitus kävi vahingossa ja nopeasti, sillä 1v 4kk iässä hän puri yhdessä illassa kaikki tutit rikki eikä enää ollut mitä antaa. Kolme iltaa kuuntelimme huutoa ja sitten tutti unohtui.

Toinen haitta on tuttien likaantuminen tai hukkuminen liikenteessä ollessa. Kauppakeskuksen lattialla pyörinyttä tuttia ei tee mieli antaa huutavalle lapselle, mutta ei sitä huutoakaan ole kiva kuunnella. Meidän tutiton kuopus viihtyy ihmeellisen hyvin vaunuissa ja turvakaukalossa ilman tuttia.

Kommentit

1 kommenttia
Avatar

Hyvä kirjoitus. Lapset ovat kyllä niin erilaisia tuttiensa kanssa. 😆Meillä esikoinen käytti mielellään tuttia, mutta vieroittaminen oli haastavaa 1,5 v iässä. Toinen lapsi ei ole koskaan välittänyt juuri tutista, vaikka on kokeiltu eri mallisia, kokoisia, ja eri materiaaleilla. Ainoastaan hieman jauhaa tai leikkii tutilla. Tutista olisi ollut hyötyä, koska vauvalla on ollut kova imemisen tarve. Muutoin halunnut olla paljon rinnassa kiinni.

Terkuin, Pienten matkassa
http://www.perheenarki.fi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä