Jokainen varmana haalii jotakin pientä muistoa vauva-ajoilta, lapsuusajoilta jne… Itse olen ainakin muistojenkerääjä ja ollut aina.
Topillekin säästin ristiäisistä pienen lahjakassin, jonne olen laitellut pieniä juttuja. Jälkeenpäin on ihan hauska tarkastella mitä kaikkea sitä on tullut säästettyä. Jossakin vaiheessa on kyllä pakko askarrella isompi laatikko, koska tuo pieni pussi ei ole niin tilava, kätevä säilyttää eikä niin hienokaan.
Ensinnäkin olen säästänyt suurimman osan korteista. Ristiäiskortit oli helppo kerätä nippuun ja pudottaa suoraan lahjakassiin. Saman tein 1-vuotis korteille. Mukaan on eksynyt myös joku ulkomailta lähetetty kortti. Kaikkia kortteja en tule säästämään (niin varmaan…), koska niitä kertyisi uskomattoman paljon. Esimerkiksi synnärillä saadut kortit on liimattu vauvakirjoihin.
Ristiäisistä.
Synttärikortit.
On tullut haalittua myös joitakin satunnaisia papereita. En tiedä miksi olen jotkin säästänyt, mutta niin ne vain päätyvät lahjakassiin ilman syytä. Olisikohan joku alitajunnan juttu?
Kastetodistus on tallessa tottakai ja niin on myös kastevaraus sekä tilaisuuden biisilista.
Sairaalasta saatuja papereita.
Nämä sain neuvolasta joskus alkuvaiheessa. Niissä puhutaan äidin tupakoinnin, alkoholin ja elämäntottumuksien vaikutuksesta sikiöön. Itseäni laput koskettivat erityisesti ja ensimmäistä kertaa heräsi kunnon äidinvaisto.
Verenpaine mittauksia ja käyriä sekä verensokerivihko.
Sitten löytyy tietenkin äitiyskortti ja kuori. Kun kaivelin tuon esille niin siitä lähti ihanan tuttu muovinen tuoksu. Tulee mieleen ne hetket, kun yöllä kipittelin kaivamaan Topin ultrakuvia esiin ihaillakseni niitä. Kuorien sisällä säilytän siis edelleen ultrakuvia ja ensimmäistä kuvaa pojasta.
Äitiyskortti ja ilmaiset kuoret, ihmeempiä en vaivautunut hankkimaan.
Viimeinen merkintä kortissa <3
”Muutama” kuva tuli saatua.
Topi on kuvassa hieman ”hassun” näköinen. Naurakaa, jos haluatte, mutta toisella oli paha natriumin puute sekä turvotus. Tämä kuva on todella todella tärkeä, koska sain sen itselleni kun jouduin eroon pojasta. Nukuin kuva kädessä osastolla ja ikävöin.
Loppuun vielä satunnaista härpäkettä, vaatetta, tavaraa ja tuttia. Ennenkaikkea erilaisia pieniä asioita, joihin liittyy paljon muistoja <3
Ristiäiskoristeita.
Synnytyksen jälkeen saatu kortti ja Topin ranneke sairaalasta.
Muistoja sairaalasta; ensimmäinen tutti ja keskosten osastolta saadut villasukat!
Tämä tuttinauha vieraili ristiäisissä!
Muutama vaatekin on tullut säästettyä.
Tossut oli niin symppikset, että oli pakko napata talteen. ”Poikien Hello Kittyt” 😀
1 wee synttäreiltä kravaatti ja sitten virallisena synttäripäivänä oltiin SnadiStadissa, josta jäi talteen ranneke.
Ensimmäinen tonttulakki.
Kuvat tulivat vähän oudossa järkässä, mutta tässä ne olivat kaikki. Lisää muistoja tulen säästämään ihan varmasti. On sitten ihana muistella monen vuoden päästä tätä kaikkea ihanaa 🙂
Oletteko te säästelleet kaikkea pientä?
Kommentit (41)
Heisi
Tottakai pitää kerätä muistoja! 🙂 Itteeni harmittaa yli kaiken, kun multa ei oo jäänyt vauva vaatteita muistoksi. Nyt sitten otankin neitin vaatteita paljon talteen. Kaikkia mihin on tullu joku side tai tykkään vaan yli kaiken. Ja muutenkin sellasia mitä aattelee, että ne voi olla joskus vielä ns. arvokkaita taikka muuten vaan sellasia mitkä on tän ajan vaatteita mitä on kaikille kuten jumpsuit. Ja sitten toisena tietysti on eka tutti, kortteja ja kaikkea sen tapasta. 🙂
Heli Lepokorpi
Ihanaa Topi on syntynyt päivää ennen omaani. Ja mun pikku miehen nimi on Aatu Topi Antero 🙂 Topi oli mun taatan nimi halusin sen antaa esikoiselleni 🙂 Mulla meni tosiaan tolloin 23.10 lapsivedet ja jouduin Porista TYKS:iin Illalla klo 20.00 sit olin 8 cm auki, mutta kohdun suu meni suppuun ja Aatu synty seuraavana päivänä klo 13.09 hätäsektiolla ku sydän äänet meni. Aatu syntyi rv. 31+3. La olis ollu 23.12.2012. Oon jo nyt uudellee raskaana ja laskettu aika olis 17.5. Toivottavasti nty kaikki menee hyvin 🙂
Lindiz ~ Tutipuu
Mä olen säästänyt ihan samoja asioita!!!! Aina välillä tulee kurkittua laatikkoon <3 Ihana postaus, mä melkee kyynelehdin täällä =D
Heini
Miksen mä oo tajunnut tehä tollasta muistolaatikkoa! No, ehkä ei oo vielä liian myöhästä alottaa. Oon vaan niin hidas saamaan tällasia projekteja koskaan alulle 😀
Anette – Operaatio Äiti.
ikinä ei oo myöhästä 🙂
Kannattaa oikeesti alottaa!!! 🙂
Krista K
Mullekki otettiin tuommoinen kuva Aatusta kun sulle Topista. Itkin, itkin ja itkin kun katselin Aatun kuvaa kun olin yksin. Samalla en ymmärtänyt ollenkaan että hän on minun poikani, minun mahassani 9kk ollut. Mä oon säästänyt rannekkeen lastenklinikalta, osasto esitteet, odotuskortin, ensimmäiset hiuskikkurat, ristiäiskortit, kotiutumis-vaatteet ja muuta pieniä tärkeitä asioita. Ihania muistoja. <3
Laitatko tuonne 1v jälkeen asioita, vai onko tuo semmoinen missä oli ensimmäisen vuoden (ja odotuksen) tärkeimpiä asioita? 🙂
Anette – Operaatio Äiti.
Voi olla että hankin ison laatikon jonka sisälle pikkulaatikoita 😀
Anette – Operaatio Äiti.
Noi kuvat on kyllä hieno ele niille, jotka ei saa sitä vauvaa heti syliinsä 🙂
Säki oot säästäny suloisia pieniä juttusia!
En oo päättänyt vielä laitanko sinne muutakin.. varmaan, koska hankin isomman laatikon 😀
H
Tuli mieleen tuosta sinun pojan kuvasta oman poikani kuva, minkä myös sain, kun jouduin sairaalassa pojasta eroon. Se kuva on oikeastaan siinä mielessä huvittavan ”kauhea”, että poikani on suunnattoman paljon oman isäni näköinen siinä. Ja vaikka olenkin heittänyt vitsiä, että omaa isäänsä ei ensimmäisenä halua ajatella, kun poika imee tissiä niin oli jokseenkin hankalaa yrittää sairaalassa ajatella omaa lasta, kun oli lähinnä isänsä näköinen kuva edessä… Mutta rakas kuva se on kuitenkin. Onneksi poika kuitenkin alkaa erottumaan yhä enemmissä määrin ukistaan 😀
Niin ja minä olen myös kerännyt talteen erinäisiä muistoja, vaikkakin välillä mietin, kiinnostaakohan ne Antonia ollenkaan isona 🙂
Anette – Operaatio Äiti.
Hauska juttu toi mitä kerroit tosta kuvasta 😀
Ja eihän se haittaa vaikka muistot ei lasta kiinnostais. Mä ainakin pidän noi pitkään itellä 😛
Mirka Sulkunen
Meillä on kanssa tallessa kaikki ristiäiskortit ja myöhemmin aiotaan säästää myös syntymäpäiväkortit. Lisäksi tallella on ensimmäinen body, yökkäri, tutti, sukat ja neule. Ne on ihania pieniä muistoja joita on kiva sitten joskus tulevaisuudessa tutkailla. 🙂
Munki olis pitäny säästää enemmän! Mutta Topin eka vaate on puettuna sen pehmolle 😀
Janni – Pieni pala taivasta
Ihania, suloisia ja liikuttavia muistoja 🙂 Niitä ei tosiaan ole koskaan liikaa. Meiltäkin vastaavanlaisia löytyy 🙂
Topin kuva tuolla blogin yläreunassa on muuten ihan mielettömän suloinen 🙂 <3
Anette – Operaatio Äiti.
Ei niitä voikaan olla liikaa <3
Ja kiitos! Se on tommonen suloinen pieni hymypoika! 🙂
Pampu
Ihania juttuja! Mullakin on ties mitä, varsinkin kortteja, musta niitä on ihana lukea myöhemmin, just kesällä mamin luona lueskelin omaa vauvakirjaani ja kortteja. 🙂 Yhteen tauluun sulloin kätilön tekemän kortin jossa on Lucaksen ensimmäinen kuva ja jalanjälki sekä kätilön terveiset, ekat pikkiriikkiset sukat, synnärillä babyhuoneessa roikkunut nimikyltti (täällä nimi kerrotaan heti vauvan synnyttyä) ja ensimmäinen myssy. 🙂 Tuitui kuinka söpöä ♥ 😀
Anette – Operaatio Äiti.
Eiku siis se pitää laittaa tonne pussukkaan xD
Anette – Operaatio Äiti.
Kortteja on kiva lukea! Mulla on varmaan KAIKKI mun omat tallessa 😀
Meilläkin on muuten toi nimikyltti jossain… en muista nyt missä, mutta tallessa kuitenkin! Se pitää myös laittaa talteen.
Söpöjä muistoja teillä tallessa!
Anni Uusi-Pietilä
Ihania muistoja, niitä ei ole koskaan liikaa! <3 Oon aina sanonut et jos meidän talo syttyis palamaan niin materialista mä pelastaisin ekana valokuvat! Mä oon säilönyt kans neuvolakortin ja synnytyskertomuksen,sekä vauvan jalassa olleen sairaalarannekkeen. Harmittaa ihan vietävästi ettei me saatu ikinä takaisin meidän tuota pikkukorttia, mihin sairaalassa merkittiin punnitukset jne! Ei koskaan kulkeutunut sairaalasta neuvolaan. Onnittelukortit uudesta vauvasta on myös kaikki tallessa, samoin ristiäisistä ja nimipäiviltä. Kastevedenkin olen säilönyt pieneen sydämen muotoiseen pulloon. Sanomalehdestä leikattiin tottakai talteen lehtileikkeet; syntyneistä ja kastetuista. Ai niin, onhan mulla tallessa myös meidän tytön ensimmäinen hyttiavain!
Anette – Operaatio Äiti.
Muistoja ei tosissaan oo koskaan liikaa 🙂
Mä varmaan pelastaisin kanssa jotku muistolaatikot ja kuvat :O Tai sitten erillisen kovalevyn missä kaikki kuvat on!
Mihin teillä sitten toi pikkukortti meni? Meillä se lykättiin Samun kouraan heti leikkaussalin jälkeen. Outoa että ette saaneet :O
Mia
Meillä on kans Nepalle semmonen laatikko, jossa on kaikki kastekortit ja kortit kun tultiin synnäriltä kotiin ja kaikki toi lahjoja 😀 myös pari tuttia sieltä löytyy ja kaikkea mitä nyt tässä matkanvarrella onkaan tullut..:) myös mun äippäkortti on sielä hyvässä tallessa ultrakuvineen <3 Me ei saatu Neasta yhteensä kuin 6 kuvaa ja teillä noin paljon!:D
Anette – Operaatio Äiti.
Kivaa, että ihmiset jaksaa kerätä muistoja 🙂 Kun ne on sitten iso juttu monen vuoden päästä!
Ja me käytiin ultrassa varmaan 15 kertaa niin niitä kertyki sitten 😀
Missu
ihania muistoja! nyt tuli kyllä inspis tehdä itekkin tämmönen postaus 🙂 ja ihana blogi, jään seuraamaan! terv. fb äitylit-ryhmässä blogisi osoitetta vasta kysellyt 🙂
Anette – Operaatio Äiti.
Kiitos ja tervetuloa lämpimästi seuraamaan!! 🙂
Ja tee ihmeessä tämmönen postaus! 🙂
Atina
Mullekkin lastenosaston lääkäri toi mulle Veetistä kuvan kun jouduin eroon hänestä <3 siellä se on eteisessä tällä hetkellä kunniapaikalla :’)
Anette – Operaatio Äiti.
Voi noi on kyllä ihana muisto <3
Pitäsköhän munki ettiä tolle kehys?
Janica
Mä olen tehnyt kotiutumisvaatteista ja nimiäisvaatteista taulut (olen esitellyt nämä blogissa). Vauvakirjan lisäksi teen kansioita tytöille johon tulee yhtä jos toista talteen (nämä ”erilaiset vauvakirjat” olen myös esitellyt blogissa). Musta on kiva kerätä tytöille muistoja.
Anette – Operaatio Äiti.
Mä oon miettinyt kanssa tauluja 🙂 Mutta en osaa toteuttaa niitä ”siististi”.
Onko sulla linkkiä niihin? 🙂
Jenaya
Voi miten liikuttava postaus! Ihana!
Mä en Maxin ja Emmin ajalta säästänyt juuri muuta kuin kastetodistukset, lahjoja ja joitain kortteja. Emmille muka puuhasin muistojen laatikon, missä oli eka tutti jne, mutta jossain muuton vaiheessa sekin pääsi katoamaan, pyh ja pöh. Sophielle säästetäänkin jo sitten hiukan enemmänkin, kaikki kastekortit on ihanan kulta pieni -vauvakirjan välissä (siel on megaparhaat taskut muistoille!), vauva-ajan mekot aijon säästää ja tietenkin kotiintulovaatteet. < 3 Ja taatusti tästä ekan vuoden varrelta monta muutakin asiaa, ja kuviakin on myös paperiversiona jo nyt iso pino 🙂
Jenaya
No meidän elämä oli silloin vähän haastavaa joten kaikki aika meni ihan muihin asioihin kuin vauva-ajan muistojen haalimiseen. 😀 Mutta on mulla Maxistakin onneksi kuvia ja vauvakirja. 🙂
Anette – Operaatio Äiti.
Kiitos! 🙂
Jännä, että teille menee noin päin! Tai siis jotenki luulis, että ekasta säästää KAIKEN ja sitten se hiipuu mitä pidemmälle menee, mutta teillä kävi toistepäin 😀
Mira nda
Ihana postaus ♥
Mä haluaisin hankkia sellasen kunnon ”muistojen laatikon”, nyt kun on vaan sellanen pieni laatikko, missä lukee ”Muistoja” ja on Nellan hyllyllä huoneessa – sinne mahtuu vaan tyyliin eka tutti ja muutama muu pikkujuttu. Mulle tollaset konkreettiset muistot on hirvittävän tärkeitä ja rakastan esimerkiksi täytellä vauvakirjoja; niitä Nellalla on kolme. 😀
Anette – Operaatio Äiti.
<3
Muistojen laatikko kuulostaa hyvältä 😀 Semmonen pitäs tehä vaikka ite, mutta en osaa oikein hahmottaa 😀 Tulee ekaluokkalaisen väkerrys… 😛
Anonymous
Mä ostin synnärille mukaan silloin pienen Herbinan kasvovesi-pullon ja nyt pari päivää sitten löysin sen vessan kaapista ja haistelin sitä, ja voi mitkä tunteet se haju saikaan aikaan! Tuli niin hyvin mieleen se synnytyksen jälkeinen olotila, hämmennys, rakkaus ja pieni tuhiseva käärö siinä sairaalan sängyssä <3 Nyt se typy tuhiseekin nuhaisena sängyssään ja kuukauden päästä täyttää jo vuoden 🙂 Välillä sitä miettii, että kannattaako kaikkee säilyttää mutta usein ne tärkeimmät muistot on niissä ”turhissa” esineissä!
Anette – Operaatio Äiti.
Noi tuoksut on jännä juttu! Mulla ainakin ne yhdistää tosi vahvasti eri tilanteisiin!
Mä en edes jaksa miettiä aina, sitä vaan säästää 😛
Annika /Karkkipurkki
Ihania muistoja :)) Meilläkin on kaikenmoista tallessa 🙂
Anette – Operaatio Äiti.
Niin on!
Sitä kannattaa kaikkea säästellä 🙂
Amalia Stubb
Meillä ei oo kyllä erillistä laatikkoa, mutta esikoisen vauvavaatteita ei oo yhtään, mutta on mulla sen ultrakuva, masukuvia, ja vauvakirja. Kuopukselta on 2 laatikollista vauvakirjoja, neuvolakortti raskausajalta, ultrakuvia, masukuvia, vauvakirja, ja tietty oon synttärikortteja säästäny 🙂
meidanelamaa.blogpsot.com
Anette – Operaatio Äiti.
Ööö mihin ihmeeseen toi linkki meni :O
Anette – Operaatio Äiti.
Säkin oot sitten säästänyt kaikkea kivaa 🙂 Niitä on myöhemmin hauska tutkia!
Kiitti muuten linkistä 🙂
Suuvii -Tää on vain, Sylvin elämää!
Voi miten ihania muistoja <3 Mulla on niin paljon säästettyä tavaraa, että jos tekisin niistä postauksen, ni se olis ainaki kilometrin mittanen!! :DD Mulla tuli melkein tippan linssiin ku luin tosta kuvasta <3 Se on varmasti tosi rakas kuva <3
Lauttasaarelaisen perheen elämää ja arjen kiemuroita höystettynä lastenvaatteilla sekä lukemattomilla kuvilla. Blogi sisältää paljon pohdintaa sekä realistisen katsauksen perheen arkeen.
Äiti -90. Isi -96. Poika 10/12. Tyttö 11/15. Tyttö 12/17. Poika 02/21. + 🐕🐕🐰🐰🐹
Kommentit (41)
Tottakai pitää kerätä muistoja! 🙂 Itteeni harmittaa yli kaiken, kun multa ei oo jäänyt vauva vaatteita muistoksi. Nyt sitten otankin neitin vaatteita paljon talteen. Kaikkia mihin on tullu joku side tai tykkään vaan yli kaiken. Ja muutenkin sellasia mitä aattelee, että ne voi olla joskus vielä ns. arvokkaita taikka muuten vaan sellasia mitkä on tän ajan vaatteita mitä on kaikille kuten jumpsuit. Ja sitten toisena tietysti on eka tutti, kortteja ja kaikkea sen tapasta. 🙂
Ihanaa Topi on syntynyt päivää ennen omaani. Ja mun pikku miehen nimi on Aatu Topi Antero 🙂 Topi oli mun taatan nimi halusin sen antaa esikoiselleni 🙂 Mulla meni tosiaan tolloin 23.10 lapsivedet ja jouduin Porista TYKS:iin Illalla klo 20.00 sit olin 8 cm auki, mutta kohdun suu meni suppuun ja Aatu synty seuraavana päivänä klo 13.09 hätäsektiolla ku sydän äänet meni. Aatu syntyi rv. 31+3. La olis ollu 23.12.2012. Oon jo nyt uudellee raskaana ja laskettu aika olis 17.5. Toivottavasti nty kaikki menee hyvin 🙂
Mä olen säästänyt ihan samoja asioita!!!! Aina välillä tulee kurkittua laatikkoon <3 Ihana postaus, mä melkee kyynelehdin täällä =D
Miksen mä oo tajunnut tehä tollasta muistolaatikkoa! No, ehkä ei oo vielä liian myöhästä alottaa. Oon vaan niin hidas saamaan tällasia projekteja koskaan alulle 😀
ikinä ei oo myöhästä 🙂
Kannattaa oikeesti alottaa!!! 🙂
Mullekki otettiin tuommoinen kuva Aatusta kun sulle Topista. Itkin, itkin ja itkin kun katselin Aatun kuvaa kun olin yksin. Samalla en ymmärtänyt ollenkaan että hän on minun poikani, minun mahassani 9kk ollut. Mä oon säästänyt rannekkeen lastenklinikalta, osasto esitteet, odotuskortin, ensimmäiset hiuskikkurat, ristiäiskortit, kotiutumis-vaatteet ja muuta pieniä tärkeitä asioita. Ihania muistoja. <3
Laitatko tuonne 1v jälkeen asioita, vai onko tuo semmoinen missä oli ensimmäisen vuoden (ja odotuksen) tärkeimpiä asioita? 🙂
Voi olla että hankin ison laatikon jonka sisälle pikkulaatikoita 😀
Noi kuvat on kyllä hieno ele niille, jotka ei saa sitä vauvaa heti syliinsä 🙂
Säki oot säästäny suloisia pieniä juttusia!
En oo päättänyt vielä laitanko sinne muutakin.. varmaan, koska hankin isomman laatikon 😀
Tuli mieleen tuosta sinun pojan kuvasta oman poikani kuva, minkä myös sain, kun jouduin sairaalassa pojasta eroon. Se kuva on oikeastaan siinä mielessä huvittavan ”kauhea”, että poikani on suunnattoman paljon oman isäni näköinen siinä. Ja vaikka olenkin heittänyt vitsiä, että omaa isäänsä ei ensimmäisenä halua ajatella, kun poika imee tissiä niin oli jokseenkin hankalaa yrittää sairaalassa ajatella omaa lasta, kun oli lähinnä isänsä näköinen kuva edessä… Mutta rakas kuva se on kuitenkin. Onneksi poika kuitenkin alkaa erottumaan yhä enemmissä määrin ukistaan 😀
Niin ja minä olen myös kerännyt talteen erinäisiä muistoja, vaikkakin välillä mietin, kiinnostaakohan ne Antonia ollenkaan isona 🙂
Hauska juttu toi mitä kerroit tosta kuvasta 😀
Ja eihän se haittaa vaikka muistot ei lasta kiinnostais. Mä ainakin pidän noi pitkään itellä 😛
Meillä on kanssa tallessa kaikki ristiäiskortit ja myöhemmin aiotaan säästää myös syntymäpäiväkortit. Lisäksi tallella on ensimmäinen body, yökkäri, tutti, sukat ja neule. Ne on ihania pieniä muistoja joita on kiva sitten joskus tulevaisuudessa tutkailla. 🙂
http://mbabysteps.blogspot.com
Paljon vaatteita tallessa 🙂
Munki olis pitäny säästää enemmän! Mutta Topin eka vaate on puettuna sen pehmolle 😀
Ihania, suloisia ja liikuttavia muistoja 🙂 Niitä ei tosiaan ole koskaan liikaa. Meiltäkin vastaavanlaisia löytyy 🙂
Topin kuva tuolla blogin yläreunassa on muuten ihan mielettömän suloinen 🙂 <3
Ei niitä voikaan olla liikaa <3
Ja kiitos! Se on tommonen suloinen pieni hymypoika! 🙂
Ihania juttuja! Mullakin on ties mitä, varsinkin kortteja, musta niitä on ihana lukea myöhemmin, just kesällä mamin luona lueskelin omaa vauvakirjaani ja kortteja. 🙂 Yhteen tauluun sulloin kätilön tekemän kortin jossa on Lucaksen ensimmäinen kuva ja jalanjälki sekä kätilön terveiset, ekat pikkiriikkiset sukat, synnärillä babyhuoneessa roikkunut nimikyltti (täällä nimi kerrotaan heti vauvan synnyttyä) ja ensimmäinen myssy. 🙂 Tuitui kuinka söpöä ♥ 😀
Eiku siis se pitää laittaa tonne pussukkaan xD
Kortteja on kiva lukea! Mulla on varmaan KAIKKI mun omat tallessa 😀
Meilläkin on muuten toi nimikyltti jossain… en muista nyt missä, mutta tallessa kuitenkin! Se pitää myös laittaa talteen.
Söpöjä muistoja teillä tallessa!
Ihania muistoja, niitä ei ole koskaan liikaa! <3 Oon aina sanonut et jos meidän talo syttyis palamaan niin materialista mä pelastaisin ekana valokuvat! Mä oon säilönyt kans neuvolakortin ja synnytyskertomuksen,sekä vauvan jalassa olleen sairaalarannekkeen. Harmittaa ihan vietävästi ettei me saatu ikinä takaisin meidän tuota pikkukorttia, mihin sairaalassa merkittiin punnitukset jne! Ei koskaan kulkeutunut sairaalasta neuvolaan. Onnittelukortit uudesta vauvasta on myös kaikki tallessa, samoin ristiäisistä ja nimipäiviltä. Kastevedenkin olen säilönyt pieneen sydämen muotoiseen pulloon. Sanomalehdestä leikattiin tottakai talteen lehtileikkeet; syntyneistä ja kastetuista. Ai niin, onhan mulla tallessa myös meidän tytön ensimmäinen hyttiavain!
Muistoja ei tosissaan oo koskaan liikaa 🙂
Mä varmaan pelastaisin kanssa jotku muistolaatikot ja kuvat :O Tai sitten erillisen kovalevyn missä kaikki kuvat on!
Mihin teillä sitten toi pikkukortti meni? Meillä se lykättiin Samun kouraan heti leikkaussalin jälkeen. Outoa että ette saaneet :O
Meillä on kans Nepalle semmonen laatikko, jossa on kaikki kastekortit ja kortit kun tultiin synnäriltä kotiin ja kaikki toi lahjoja 😀 myös pari tuttia sieltä löytyy ja kaikkea mitä nyt tässä matkanvarrella onkaan tullut..:) myös mun äippäkortti on sielä hyvässä tallessa ultrakuvineen <3 Me ei saatu Neasta yhteensä kuin 6 kuvaa ja teillä noin paljon!:D
Kivaa, että ihmiset jaksaa kerätä muistoja 🙂 Kun ne on sitten iso juttu monen vuoden päästä!
Ja me käytiin ultrassa varmaan 15 kertaa niin niitä kertyki sitten 😀
ihania muistoja! nyt tuli kyllä inspis tehdä itekkin tämmönen postaus 🙂 ja ihana blogi, jään seuraamaan! terv. fb äitylit-ryhmässä blogisi osoitetta vasta kysellyt 🙂
Kiitos ja tervetuloa lämpimästi seuraamaan!! 🙂
Ja tee ihmeessä tämmönen postaus! 🙂
Mullekkin lastenosaston lääkäri toi mulle Veetistä kuvan kun jouduin eroon hänestä <3 siellä se on eteisessä tällä hetkellä kunniapaikalla :’)
Voi noi on kyllä ihana muisto <3
Pitäsköhän munki ettiä tolle kehys?
Mä olen tehnyt kotiutumisvaatteista ja nimiäisvaatteista taulut (olen esitellyt nämä blogissa). Vauvakirjan lisäksi teen kansioita tytöille johon tulee yhtä jos toista talteen (nämä ”erilaiset vauvakirjat” olen myös esitellyt blogissa). Musta on kiva kerätä tytöille muistoja.
Mä oon miettinyt kanssa tauluja 🙂 Mutta en osaa toteuttaa niitä ”siististi”.
Onko sulla linkkiä niihin? 🙂
Voi miten liikuttava postaus! Ihana!
Mä en Maxin ja Emmin ajalta säästänyt juuri muuta kuin kastetodistukset, lahjoja ja joitain kortteja. Emmille muka puuhasin muistojen laatikon, missä oli eka tutti jne, mutta jossain muuton vaiheessa sekin pääsi katoamaan, pyh ja pöh. Sophielle säästetäänkin jo sitten hiukan enemmänkin, kaikki kastekortit on ihanan kulta pieni -vauvakirjan välissä (siel on megaparhaat taskut muistoille!), vauva-ajan mekot aijon säästää ja tietenkin kotiintulovaatteet. < 3 Ja taatusti tästä ekan vuoden varrelta monta muutakin asiaa, ja kuviakin on myös paperiversiona jo nyt iso pino 🙂
No meidän elämä oli silloin vähän haastavaa joten kaikki aika meni ihan muihin asioihin kuin vauva-ajan muistojen haalimiseen. 😀 Mutta on mulla Maxistakin onneksi kuvia ja vauvakirja. 🙂
Kiitos! 🙂
Jännä, että teille menee noin päin! Tai siis jotenki luulis, että ekasta säästää KAIKEN ja sitten se hiipuu mitä pidemmälle menee, mutta teillä kävi toistepäin 😀
Ihana postaus ♥
Mä haluaisin hankkia sellasen kunnon ”muistojen laatikon”, nyt kun on vaan sellanen pieni laatikko, missä lukee ”Muistoja” ja on Nellan hyllyllä huoneessa – sinne mahtuu vaan tyyliin eka tutti ja muutama muu pikkujuttu.
Mulle tollaset konkreettiset muistot on hirvittävän tärkeitä ja rakastan esimerkiksi täytellä vauvakirjoja; niitä Nellalla on kolme. 😀
<3
Muistojen laatikko kuulostaa hyvältä 😀 Semmonen pitäs tehä vaikka ite, mutta en osaa oikein hahmottaa 😀 Tulee ekaluokkalaisen väkerrys… 😛
Mä ostin synnärille mukaan silloin pienen Herbinan kasvovesi-pullon ja nyt pari päivää sitten löysin sen vessan kaapista ja haistelin sitä, ja voi mitkä tunteet se haju saikaan aikaan! Tuli niin hyvin mieleen se synnytyksen jälkeinen olotila, hämmennys, rakkaus ja pieni tuhiseva käärö siinä sairaalan sängyssä <3 Nyt se typy tuhiseekin nuhaisena sängyssään ja kuukauden päästä täyttää jo vuoden 🙂
Välillä sitä miettii, että kannattaako kaikkee säilyttää mutta usein ne tärkeimmät muistot on niissä ”turhissa” esineissä!
Noi tuoksut on jännä juttu! Mulla ainakin ne yhdistää tosi vahvasti eri tilanteisiin!
Mä en edes jaksa miettiä aina, sitä vaan säästää 😛
Ihania muistoja :)) Meilläkin on kaikenmoista tallessa 🙂
Niin on!
Sitä kannattaa kaikkea säästellä 🙂
Meillä ei oo kyllä erillistä laatikkoa, mutta esikoisen vauvavaatteita ei oo yhtään, mutta on mulla sen ultrakuva, masukuvia, ja vauvakirja. Kuopukselta on 2 laatikollista vauvakirjoja, neuvolakortti raskausajalta, ultrakuvia, masukuvia, vauvakirja, ja tietty oon synttärikortteja säästäny 🙂
meidanelamaa.blogpsot.com
Ööö mihin ihmeeseen toi linkki meni :O
Säkin oot sitten säästänyt kaikkea kivaa 🙂 Niitä on myöhemmin hauska tutkia!
Kiitti muuten linkistä 🙂
Voi miten ihania muistoja <3 Mulla on niin paljon säästettyä tavaraa, että jos tekisin niistä postauksen, ni se olis ainaki kilometrin mittanen!! :DD Mulla tuli melkein tippan linssiin ku luin tosta kuvasta <3 Se on varmasti tosi rakas kuva <3
Eiku tekemään! 😀
Menee päivä? Viikko? Kuukausi? 😀 Hahha!