Äidin oma ilta 

Tuntuupa ’äidin oma ilta’ vieraalta käsitteeltä. Voin sanoa, että ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen olen huomenna lähdössä pois yöksi. 

Selkeää syytä asialle ei ole

Ei ole mitään pakottavaa syytä, miksi en ole aiemmin lähtenyt yöksi puuhaamaan omiani. Olen kyllä joskus kolmosen ollessa taapero pyörähtänyt muutamasti yöelämässä, mutta palannut yöksi kotiin. Koin kodin aina hyväksi paikaksi palata sosiaalisen illan jälkeen. Näin introverttinä ja pienten lasten väsyneenä äitinä olin ehkä hieman huonoa yöseuraa. Tosin oma iltahan voi olla joskus se, että on pari tuntia poissa. Nykyään tuntuu siltä, että jaksan paremmin ja lähden innoissani!

Imetys tuo pienen haasteen 

Olen imettänyt kolme neljästä. Esikoisen pulloruokin äidinmaidolla, mutta neljän kuukauden kohdalla siirryttiin korvikkeeseen ja silloin hän meni ensimmäistä kertaa yökylään. Tyyppi oli viihtynyt, nukkunut ja palasi iloisena takaisin. Oli ihanaa viettää rento ilta kavereiden kesken. Imetettävien kanssa koin huonoa fiilistä lähtemisestä, koska jokainen meidän lapsista on raivonnut tuttipullolle. Kolmonen raivosi sille vielä 1,5 vuoden iässä ja oli sitten itkenyt aika paljon, kun olin poissa noin puoleen yöhön. Harmittaa, ettei se pullo olekaan vaihtoehto, jos olen poissa.

Turvallinen vanhempi 

Uskon tasapuoliseen vanhemmuuteen ja siihen, että lapsi tarvitsee isän/toisen vanhemman huolenpitoa samalla tapaa kuin äidinkin. (Jos perheessä sellainen on/tilanne sallii!) Meillä kumpikin osallistuu lasten arkeen, joten vauva on täysin hyvässä ja turvallisessa asemassa isänkin kanssa. Ainoa huoli syntyy  tuttipullosta kieltäytymisestä, koska 9 kuukauden ikäisen kanssa on vielä muutama yösyöttö. Toivon, että ilta menee heillä kuitenkin hyvin ja pullo yllättäen kelpaakin.

Vauvan herkkä suu 

Tällä meidän neljännellä on herkkä suu. Fyssari sanoi, että joko kyse on motorisista ongelmista (kielijänne on ok) tai aistiherkkyydestä. Hän on hieman huono syömään ja syö soseita 1-3 kertaa päivässä aika pienen annoksen eli noin 5-10 lusikallista. Tuttipulloa hän ei yhtään huoli eikä myöskään hörppiminen, ruisku, nokkamuki tai pillipullokaan saa lämmintä vastaanottoa. Tutista hänet vieroitettiin jo muutama kuukausi sitten eli siitäkään ei nyt sitten lohtua tule.

Yö isin kanssa

Lähden noin klo 17 ja palaan vasta seuraavana päivänä myöhemmin. Olen yrittänyt pumpata hänelle maitoa jääkaappiin, jos nälkä sitten yöllä iskee. Toistaiseksi hän ei ole suostunut edes katsomaan isiä, jos isi on yrittänyt rauhoitella hänet öisin uneen. Nälkä yhdistettynä mukavaan tunteeseen imiessä on luonut vahvan tarpeen äidin läsnäololle. Moni lohdutti, että vauva kyllä saattaa nukkua aamuun saakka, kun maidon tuoksu on poissa.

Pakko ei ole lähteä 

Joskus vauvan luota lähteminen voi tuntua vaikealta. Ainakin omissa sisuskaluissa myllää lievä ahdistus, vaikka silti mielelläni lähden ja varmasti osaan nauttiakin illasta. Se on luontainen tarve olla vauvan luona eikä se haittaa, että on ikäväkin. Kaikki ei halua jättää pientä vauvaa yöksi ja sekin on täysin sallittua, koska tärkeintä on se, että kaikilla on hyvä olla. Jos ilta menisi ahdistellessa, voi sitä reissua vähän lykätäkin.

Huomenna isi päivittää tilillään (@operationpapa), miten heidän yönsä sujuu. On hauskaa päästä sivullisena seuraamaan ”omaa arkea” 😍 Onko teidän mielestä ollut vaikeaa olla poissa vauvan luota?

SEURAA MYÖS @operaatioaiti