Operaatio Äiti - Hero Header

”Vauvani syö ilman lusikkaa”

Muutama vuosi sitten törmäsin jännään ilmiöön koskien sormiruokailua. Moni piti omituisena sitä, että meidän kolmonen söi sormin ihan kaiken ja jopa puuron. Sain silloin paljon kommenttia siitä, kuinka lapsen kuuluisi oppia heti alusta asti pöytätavoille ja syödä lusikalla. Arvostan kyllä jokaisen mielipidettä, mutta uskallan silti olla eri mieltä. Nyt saman kysymyksen äärellä ollaan neljännen lapsen kanssa, joka syö ruokansa ilman lusikkaa.

Muistan kolmannen synnyttyä kohdanneeni monet asiat aivan erilailla. Johtuiko se sitten siitä, että oli niitä asioita harjoitellut jo kahden lapsen kanssa vai siitä, että henkinen kypsyminen vaikutti hiljalleen asenteeseen? Olen kehittynyt siihen suuntaan, että en stressaa niin paljon, luotan enemmän luontaiseen kehitykseen ja en myöskään hätiköi. Olen oppinut myös säästämään omia hermojani ja menemään sieltä, missä aita on matalin. Neljännen kohdalla olen heittänyt jalat kohti kattoa ja vain nauttinut uskoen siihen, että kaikki ajallaan.

Sormiruokailua valmiuksien mukaan

Kolmannen kanssa aloitettiin sormiruokailu tarkoituksella vasta valmiuksien täyttyessä eli hän oli 6,5kk, kun iskin ensimmäiset ruoat hänen eteensä. Siitä edettiin ihan vauvan tahdissa ruokailun suhteen enkä koskaan huolehtinut meneekö ruoka mahaan vai lattialle. Usko oli vahva, että syöminen alkaa luonnistua, kun vauva on siihen valmis. Neljännen kanssa toimittiin samoin, mutta hän ei ollutkaan kiinnostunut sormiruokailusta eikä liiemmin koko ruokailusta. Meni useampi kuukausi, että viivästynyt motoriikka antoi periksi tarttua ruokaan.

Sormiruokailu terminä hämäävä

Sormiruokailu terminä on todella hämäävä, koska myös lusikalla syöminen on sormiruokailua. ”Sormiruokailu on yksikertaistetusti sitä, että lapsen annetaan syödä itse.” Sormiruokailuun ei siis välttämättä tarvita lusikkaa, mutta sitä voi myös harjoittaa lusikalla, kunhan lapsi syö itse. Tässä puhutaan lapsentahtisesta siirtymisestä ruokailuun, jossa lapsi saa määrittää oman tahdin ja edetä valmiuksiensa sekä kiinnostuksensa mukaan.

Sormiruokailu ei määritä kuinka hyvä vanhempi on

Omasta mielestäni sormiruokailu on kiva tapa antaa lapsen tutustua ruokaansa ja itseensä. Siinä saa vähän sotkea, maistella ja tutustua. Sormiruokailua voi verrata ajatukseen imetyksestä eli sitä voi tehdä monella tapaa tai olla tekemättä eikä se määritä sitä kuinka hyvä vanhempi on. Voi olla täyssormiruokailja, tehdä sitä osittaisesti tai olla tekemättä ollenkaan. Onhan toki kaikki harjoittelu kotiinpäin ruokailun suhteen ja kehittää lapsen motoriikkaa sekä moni on kertonut sormiruokailun auttaneen lapsen suhtautumisessa ruokailuun positiivisesti. Oma mielipiteeni on, että yhtä taitavia lapsista tulee kummallakin tavalla.

Ei ole kyse siitä, etteikö lusikkaa tarjottaisi ollenkaan

Meillä sormiruokaillaan  melkein kaikki ruoat ja se tuntui tosiaan hämmentävän monia seuraajia. Puuron saatan lusikoida suuhun, kun en vain jaksa siivota sitä liisteriä joka paikasta. Joskus annan vauvan syödä senkin sormin suoraan tarjottimelta. Tässähän ei ole kyse siitä, etteikö lapselle tarjottaisi lusikkaa tai mahdollisuuksia lusikalla syömiseen. On kyse luontaisen kehitysaskeleen odottamisesta. ”Lapsen kuuluu oppia pöytätavat alusta asti.” ”Lapsi ei voi sotkea pöydässä.” ”Ei puuroa voi sormiruokailla.” Ymmärrän, että monessa perheessä tätä ei haluta tehdä, mutta meillä se on toiminut jo kahden lapsen kohdalla eikä itselläni ole minkäänlaista tarvetta tapoja muuttaa. Tarjoan lapselle jokaisella ruoalla sen lusikan mukaan pöydälle valmiiksi, jotta siihen on aina mahdollista tarttua, jos lapsi näin haluaa. Yleensä lusikkaa pidetään hetki kädessä ja sitten se jo joutaakin lattialle. Paras tapa opettaa vauvaa oppimaan uusia asioita on näyttää esimerkkiä ja siksi syön itse vierellä käyttäen lusikkaa. Ennemmin tai myöhemmin lapsi esimerkin seurauksena tarttuu lusikkaan ja opettelee sen käytön. Toiset oppii sen 11 kuukauden iässä ja toiset vähän myöhemmin.

Ystäväni kommentoi tänään aihetta viisaasti. Miksi lapsi oppisi lusikan käytön ennemmin silloin, kun vanhempi käyttää sitä lusikkaa eli syöttää lasta, koska eihän se lusikka silloinkaan lapsen kädessä ole? 

Lautanen lentää heti lattialle

Toinen ihmettelemisen arvoinen asia on ollut se, ettei lapsella ole lautasta ollenkaan. En tätäkään osannut pitää omituisena, koska pidän tuota irroitettavaa tarjotinta lautasena. Joka ruokailun jälkeen napsautan tarjottimen irti ja pesen sen altaassa tai laitan tiskikoneeseen. Käytin kyllä aiemmin lautastakin välillä, mutta meille on rantautunut tänne ”kaikkeaonkivaviskoa” -vaihe ja se lautanen häiritsee tällä hetkellä ruokailua, koska lentää samalla sekunnilla lattialle. Edes imukuppilautaset eivät pysy sitten millään paikallaan. Tiedän, että lapsilla vaiheet tulee ja menee, joten olen tässä asiassa hetkellisesti vain mennyt helpoimman kautta. Jossain vaiheessa, kun heittely kiinnostaa vähemmän, palataan taas harjoittelemaan lautasta. Nyt pääsasia on se, että lapsi syö.

Kasvatuseroista huolimatta lapsista kasvaa kelpo ihmisiä

Ymmärrän, että tapoja on monia ja tämä on meidän tapamme. Meillä saa ruokailla itse ja harjoitella sen ruoan kanssa. Ymmärrän myös, että osa perheistä haluaa pyrkiä opettamaan ruokailutavat alusta asti lapselle. Jokainen perhe luo itselleen sopivat tavat opettaa ja kehittää lasta. Uskon siihen, että erilaisesta kasvatuksesta huolimatta lapset kasvaa ihan kelpo aikuisiksi. Uskon myös siihen, että tämä neljäskin käyttää ihan mallikkaasti lusikkaa sekä lautasta tulevan vuoden aikana, kun valmius opetella vain vielä kehittyy.

Minkälaisia ajatuksia tämä aihe herättää?

Sormiruokailu

SEURAA MYÖS INSTAGRAM @operaatioaiti

Kommentit

20 kommenttia
Anette - Operaatio Äiti.

Oon kyllä samaa mieltä 😊

Avatar

Siis kyllä mun mielestä lapsi saa, ja sen pitääkin antaa itse syödä ruokansa jos haluaa! Itse asiassa meidän erityislapsi kun ei osaa itse viedä sitä ruokaa suuhun, niin tästä on ollut puhe toimintaterapeutin kanssa, joka sanoi myös, että lapsen pitää ehdottomasti antaa itse tutustua ja tunnustella ja ”sotkea” ruokaa, jolloin siitä syömisestäkin tulee mieluisampaa, kun saa ensin kösien kautta tutustua siihen, mitä syö. Ei tuon ikäisen muutenkaan tarvi vielä osata lusikalla syödä. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Kiva kuulla muidenkin ajatuksia tästä aiheesta 🙂

Avatar

Meidän sormiruokailija tarttui itse lusikkaan vähän yli vuoden iässä. Nyt 1v 9kk ikäisenä suurin osa menee lusikalla tai haarukalla. Vielä välillä sormet apuna mutta en ota siitä stressiä, hän on AINA syönyt ihan äärettömän hyvin ja se on mun mielestä se pääasia. Mun kokemuksen mukaan lähipiirini lapsista sormiruokailijat ovat ennakkoluulottomampia syöjiä ja se vaikutti todella paljon myös meidän päätökseen lähteä sitä kokeilemaan esikoisen kanssa.

Anette - Operaatio Äiti.

Sormiruokailu on kyllä mahtavaa ja se sopii juuri niihi perheisiin, joihin sopii! Tiedän, että toisille sopii toiset tavat 🙂 Uskon myös, että kohta meidänkin vauva kiinnostuu vielä lusikasta.

Avatar

Tosi hyvä kirjoitus:) oot ihailtavan rauhallinen ja varma, etkä kuitenkaan pidä omaa tyyliäsi ainoana oikeana:) toivottavasti ymmärsit mitä tarkoitan:D

Anette - Operaatio Äiti.

Ymmärsin! Eikä mun tapa ookaan oikea. Se on meille oikea, mutta muilla on muiden tavat!

Avatar

Me aloitettiin soseilla, kun tyttö oli 5 kk vanha. Ne tuntuivat ensimmäisen kanssa jotenkin turvallisilta. Melko nopeasti aloitettiin kuitenkin sormiruokailu soseiden rinnalla, ehkä 7-8 kk:n iässä. Tyttö maistelee rohkeasti uusia makuja ja aina on ollut hyvä ruokahalu. Tissin syömisenkin lopetti jo 11 kk:n iässä, kun halusi ilmeisesti keskittyä vain kiinteiden syömiseen. On ollut mahtavaa seurata syömisen edistymistä. Aluksi meni paljon ruokaa maahan, mutta nopeasti siitäkin päästiin pois. Tyttö on nyt 1 v 4 kk ja edelleen syö enimmäkseen sormin, lusikkaa käyttää silloin tällöin. Jännästi se puuron syöminenkin on siistiä, vaikka sormin syö. En olisi aiemmin osannut edes ajatella, että se on mahdollista. Isovanhemmat kyllä edelleen hämmästelevät sormiruokailua, vaikkakin ovat huomanneet kuinka kätevää se on, kun saa syödä samalla itsekin. 🙂
Jokainen perhe tekee ruokailun suhteen niin kuin haluaa ja turha tuomita ja arvostella muita. Hämmästellä toki aina saa. 😀

Anette - Operaatio Äiti.

Niin tietenkin! Se on tärkeintä, että jokaiselle löytyy omat tavat tässä asiassa toimia 🙂 Ja meillä myöskään sormiruokailu ei enää pääosin ole sotkuista. Tulee kyllä päiviä, kun pelleilee, mutta sitten hänellä ei vain taida enää olla nälkä 🙂

Avatar

Olen 8kk neidin äiti ja meillä syödään soseita. Olen seurannut instasta miten hienosti sinun tyttäresi osaa syödä!
Itse haluaisin nyt alkaa tarjoamaan omalle lapselleni,soseiden rinnalle,sormi syötävää jotta hän oppisi hänen ikäiselleen jo tarpeellisia taitoja kuten pinsettiote. Kuitenkin olen todella arka antamaan sormiruokaa,pelkään että tyttöni tukehtuu ja sitten se on minun syytäni jos pahin tapahtuu. En kestä sitä yskimistä ja kakomista pää punottaen,minusta ruokailun pitää olla nautinto eikä ea-kurssin kertaamista 5krt päivässä. Saa nyt nähdä saanko kerättyä rohkeutta tarjotakseni sormiruokaa vai jätämmekö suosiolla isommat ruuanpalaset siihen,kun neiti saa enemmän hampaita millä pureskella. Mutta ihailen katson vanhempia jotka uskaltavat antaa lapsensa sormiruokailla saatikka että he jaksavat sitä hirveää sotkua ja jatkuvaa siivousta:)

Anette - Operaatio Äiti.

Haluan lohduttaa, että tosi nopeasti kakominen jää pois, kun lapsi oppii työstämään ruoan! Meilläkin annoin alkuun kakoa ja seurasin vain merkkejä, että ruoka lähtee irti. Usein vauva voi kakoa jo siksi, että ruoka on ns takakielen kohdalla. Sitten se kakominen vain meilläkin jäi ja harvoin enää yökkii tai yskii 🙂

Avatar

Meillä tehty samoin kun teillä, eli sormiruokailtu, vauvalla ei ollut lautasta ja puurokin meni käsin. 😁
Nyt 1-vuotiaana antaa lautasen olla rauhassa ja syö lusikalla.
Tämä lohdutuksena kauhistelijoille, että kyllä niistä sottapytyistä ihmisiä tulee 😁😱

Anette - Operaatio Äiti.

Niin tulee 😀 Ajallaan kyllä opoivat!

Avatar

Meillä puolestaan kahden lapsen kohdalla sormiruokailu tarkoitti pedanttia ruokien järjestelyä erilaisiin sommitelmiin pöydällä, suuhun ei päätynyt yhtikäs mitään. Kaikki eivät siis sormiruokaile, vaikka se kuinka olisi aikuisen ajatuksena. Lusikalla meillä tarjottu, aluksi huulet visusti yhdessä, mutta pikkuhiljaa tuli uskallusta avata suuta. Ei ole tuputettu väkisin, jos jokin laji ei maistu. Tarjotaan joskus uudestaan ja tutustutaan siten uusiin makuihin. Näkisin, että nämäkin tavat lapsentahtisia.

Tapoja ja lapsia on siis erilaisia, sormien ja lusikoiden sijaan viime kädessä se on tosiaan se lapsen aukeava suu, mikä asian ratkaisee.

Anette - Operaatio Äiti.

Se on totta, että toiset ei vain suostu syömään sormin. Lapsia on monenlaisia. Siiihen vaikuttaa se persoonakin paljon 🙂

Avatar

Hyvä postaus ja aihe! Kuitenkin haluaisin sanoa, että syöttäminenkin voi olla lapsentahtista ja lasta kunnioittavaa, ja toivottavasti jokaisella sitä olisikin. Ei siis aina sitä, että lapsi passiivisena ottaa vastaan ruuan, joka hänelle tuputetaan. Oon ite toiminut oman lapsen kanssa aina tilanteen ja ”vaiheen” mukaan. On ollut vaiheita, kun lapsi on syönyt erittäin mielellään syötettynä, tai sitten vain smoothiepussista, tai vain tietynlaisia palasia/rakenteita. Tällä hetkellä 10,5kk on sormiruokailuvaihe, välillä haluaa että syötetään (soseita en ole tarjonnut piiitkään aikaan). Syöttäessäkin voi sanoa ”tässä on herneitä, otatko?”, ” saako auttaa” tms. Mua tässä sormiruokailun kulta-aikana ärsyttää syöttämisen leimaaminen jotenkin lapsen pakottamiseksi..

Anette - Operaatio Äiti.

Mä itse puhuinkin siis meidän lapsesta, yritin sitä korostaa myös tekstissä. Häntä, jos lähtis syöttää lusikalla niin menis vastoin hänen luontaista suhdetta ruokaan 🙂 Jokainen persoona ottaa ruoan vastaan erilailla! 🙂

Avatar

se, tuleeko lapsesta ronkeli ei todellakaan ole mielestäni kiinni syöttämisestä. oma lapsi on syötetty (osaksi sormiruokaillut) alusta asti, mutta on maailman paras syömään. 🙂

Anette - Operaatio Äiti.

Meidän kohdalla se selkeästi oli ja siihen perustin omaa perhettä koskevan havaintoni 🙂

Avatar

Voi noita söpöliinejä ♡♡♡♡

Mun mielestä sormiruokailu on hyvin luonnollista ja lapselle antoisaa kun saa itse koskea, tuoksutella, maistaa

Isäni kauhisteli sormiruokailua ja oli kuulemma ihan dokumentinkin katsonut aiheesta ja oli hänen mielestään kauheaa. Nooh, pitäköön mielipiteensä.

Meidän kaikki viisi ovat syöneet osin lusikalla, osin sormin. Ja hyvin on mennyt 😊

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä