Some on työnä unelma, jota kohti olen tavoitellut. Olen panostanut sen eteen, että voin tätä työkseni tehdä, vaikka en ole suosittu, kaunis, varakas, omista asuntoa tai osaa mitään muutakaan erityisesti. Olen aina ollut tavallinen ja keskeneräinen tyyppi, joka tekee elämässä parhaansa. Uskoin, että mulle on paikka tässä maailmassa, kunnes en enää uskonutkaan.
”Mä taian olla vähä hullu tähän maailmaan, vaan myrskyn silmäs saan ilmaa, liikun ilman haarniskaa, vaik demonit mua saalistaa”
Olen vuosia antanut itsestäni ihan kaiken ja olen ollut kuin avoin kirja. Olen halunnut luoda somen, jossa jokainen saa olla omanlaisensa ja juuri niin ”hullu” kuin ikinä vain on. Olen ajatellut, että on okei näyttää itsensä sellaisena kuin on ja se on tervetullutta, ettei kaikkea silottele. Jossain vaiheessa tajusin, että avoimena kulkeminen ilman haarniskaa on aiheuttanut vain sen, että osa iskee suoraan sisälle käyttäen niitä normaaleita asioita aseena ja osana iskuja itseäni kohtaan. Saan jatkuvaa palautetta siitä, miten ihanan avoin instagram mulla on ja päivittäin tulee viestejä, että olen avoimuudellani auttanut ihmisiä.
”Mitä jos tää kaikki otetaa mult huomen? Mitä jos en ookaan nii suosittu ku luulen? Mitä jos ne kommentit kaikki oli oikees? Mä valvoin taas neljään, tää ahistus ei pois mee.”
En koskaan tavoitellut suosiota ja olen huono ottamaan huomiota osakseni. Sitä ei uskoisi, kun esiinnyn 20 tuhannen sometililläni avoimesti. Jokainen mut oikeassa elämässä tavannut tietää, että olen ujo ja väistyvä persoona, joka jää mielummin varjoihin. En tee somea huomion takia, vaan se on ollut sydämen asia näyttää, että tällaiset kummallisetkin tyypit voivat tavoitella unelmiaan. Pitkään tunsin olevani hyväksytty omalla somealustallani ja turvassa siellä kuplassa, jossa sain olla sellainen kuin olen.
Sitten alkoi ulkopuolelta tuleva pommitus, jossa haluttiin vääntää siitä kuka oikeasti muka olen. Vuosia ehdin lukea itsestäni valheita ja väitöksiä, joita en alkuun ymmärtänyt yhtään. Olen todella kiltti persoona enkä koskaan haluaisi kenellekään pahaa enkä vain pystynyt käsittämään, miksi joku haluaa tehdä niin mulle. Ihmiselle, joka on maailman avoin ja ystävällisin kaikille. Vuosia musta on tehty palstoilla valehtelija, surkea äiti, huomioh***ra ja ilkeä ihminen. Herkkänä ihmisenä kaikki tämä on pala kerrallaan mua rikkonut.
”Mitä jos mä oonkin se toksinen ja vaikee?Mitä järkee rakentaa ku tuhoon vaa taas kaiken?”
Jossain vaiheessa aloin tuntemaan, että mun persoonallisuus ei pysy kasassa enkä enää tiedä kuka olen. Aloin pelkäämään, että valehtelen itselleni ja ne äänet keskustelupalstoilla on oikeassa. Tunsin itseni ja läheiset tunsivat sellaisena kuin olin, mutta monta vuotta vastakkaisia tekstejä lukiessa mieli hajosi enkä enää löytänyt itseäsi. Luin vuosia, että olen kaikkeem syypää, narsisti ja pilaan läheisieni elämän. Aloin kokemaan olevani toksinen ja vaikea enkä enää halunnut päästää läheisiä lähelleni. Halusin lopulta pelastaa heidät itseltäni ja siltä, mitä olen ja siksi yritin päättää elämäni joulukuun alussa.
”Ne koittaa ymmärtää mun elämää, se menee ylös alas, edes takas.”
Viime aikoina on syytetty siitä, että olen ristiriitainen. Hetkessä teen paljon ja hetkessä itken, etten pärjää. Kyllä, olen rikki ja mieleni on rikki. En ole paras versio itsestäni enää ja huomaan sen vaikuttavan kaikkeen. Olen antanut vuosia kaiken itsestäni avoimesti ilman filtteriä. Tällä hetkellä hajoilen kovaa ja huomaan ajoittain tekeväni huonoja valintoja, mutta teen parhaani. Toivoisin, että olisi ymmärrystä siihen, että tämä on se hetki elämässäni, kun räpiköin. En ehkä ole se kuka haluaisin ja olen ajoittain käyttäytynyt erilailla, mitä minä olen.
”Olin kokonainen, nyt vaan palanen. Luulin et ajan mittaa haavat paranee.”
Viimeisen kahden kuukauden aikana olen mennyt rikki. Ihan palasiksi. Olen työntänyt peloissani läheiset pois, olen heikoimmilla hetkillä saanut ihmiset kääntymään mua vastaan. Ajattelin, että voin aina luottaa siihen kuka olen ja siihen, miten toimin. Enää en tunne itseäni ja olen siitä järkyttynyt. En näe tässä enää ulospääsyä.
”Suljen silmät, kuvittelen et lennän. Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä. Vaikka en tiedä, haluatko sä enää. Mut jos sä tahdot, niin kauan tää elää”
Epätoivon hetkellä tapahtui ihme ja sain elämääni ihmisiä. Alkuun en halunnut luottaa, mutta sitten päätin sulkea silmät ja luottaa. Haluan uskoa, että mua varten voi olla ihmisiä eikä kaikkia tarvitse pelotella pois ”tämän narsistin” luota. Aloin hengittämään enemmän, luottamaan enemmän ja huomasin päiviin tulevan hyviä hetkiä. Mieli ei ollut enää koko ajan synkkä. Tajusin, että vedin liian pitkään roolia, jossa pitää olla yksinäinen independent woman. Kun sain nämä ihmiset elämään, sydän täyttyi lämmöllä ja rakkaudella elämää kohtaan. Pystyin vihdoin jakamaan jollekin ihan mitä tahansa ja mulle jaettiin vastavuoroisesti takaisin. Joskus iloja, joskus stressiä ja joskus ihan vain sitä, että söi keittoa lounaaksi. En kokenut enää olevani yksinäinen jatkuvasti, vaikka joskus putosinkin epätoivon kuoppaan, jossa kaikki oli liikaa. Senkin jälkeen nämä ihmiset sanoivat: ”ei ole hätää, hengitä ❤️”
”Miks julkinen nainen on kaikkee muutaku koskematon”
Arvostan mun jokaista seuraajaa ja ihmistä, joka on mulle koskaan kirjoittanut. Haluan silti varoittaa muita vaikuttajia ja nuoria some julkisuuden vaaroista. Elät lopulta elämää, jossa et enää koskaan voi luottaa kehenkään. Et tiedä onko joku ystäväsi, koska olet ”some julkkis” tai onko joku sua varten, koska haluaa juoruta asioista eteenpäin. Koin vuosi sitten trauman, kun läheinen ihminen jäi kiinni keskustelupalstoilla vuosien ajan kirjoittelusta. En sen jälkeen ole päässyt yli siitä, että kehen voin luottaa. Pelkään kirjoittaa kellekään tai puhua kenenkään kanssa enää. En luota läheisiin, ystäviin enkä aina kaikkiin ystävällisiin tuntemattomiinkaan. Tämä on yksi romahdukseen ajanut asia, koska lopulta olen hakeutunut vain ihmisten seuraan, joiden tiedän jo ennestään vihaavan mua. Kun juttelen heidän kanssaan, en ole yksin, mutta samalla tiedän, etten voi pettyä.
Tämän uuden ystäväporukan kautta sain uskoa elämään. Aloin ajattelemaan, että on okei olla tällainen ja musta voidaan pitää. Voin olla tärkeä, hyvä ihminen ja ihan vain Anette jollekin. Päätin luottaa ja antautua kaikelle hyvällä. Kunnes tänään sain todeta, että jälleen kerran joku porukasta oli mukana vain kertoakseen asioistani keskustelupalstoille.
Kurkkua kuristaa ja voisin oksentaa. Olen lamaantunut, hädissäni ja äärettömän surullinen. Koen menettäneeni jotain lyhyessä ajassa itselleni tärkeäksi muodostunutta ja tämä oli varmasti viimeinen niitti sille, että en tule koskaan olemaan hyväksytty. Olen ihmisille sosiaalipornoa, nimi sosiaalisessa mediassa ja vain viihdettä. On hauskaa katsoa, kun vähän huidotaan ja sitten reagoin sekä romahtelen. Olen äärettömän surullinen.
”Sä sanoit et on parempi mulle, et halunnut satuttaa, kun eilen näin sun itkevän.”
Mä olen vain pahoillani, etten oo pystynyt olemaan sellainen, kun olisin halunnut olla. Olen pahoillani jokaista kohtaan, joka muhun uskoi ja anteeksi, että olen tuottanut pettymyksen. Mulla olisi antaa kokonainen maailma kelle tahansa. Mulla on voimaa rakastaa, olla läsnä ja ymmärtää, mutta musta nähdään vain se, mitä musta kirjoitetaan.
”Sä olit perhonen, jonka siivet eivät kauas kantaneet, sä väsyit kylpyhuoneeseen.”
On helppoa sanoa, että haen huomiota. Sitä en koskaan halunnut. En kaipaa suuren yleisön huomiota enkä sääliä. Tässä ei ole koskaan ollut kyse huomiosta. Haluan kyllä, että mut nähdään oikeasti.
Halusin vain olla minä – Anette. Halusin olla minä teille kaikille tai edes jollekin, enkä jonkun muun rakentava versio ja mielikuva. Sitä vain halusin. 💔
”But I’m a creep. I’m a weirdo. What the hell am I doin’ here? I don’t belong here.”
Kommentit (6)
Iso halaus. Lapsillesi sinä olet aarre kultainen ja maailman paras ja tärkein äiti – älä koskaan unohda sitä. Toivon, että olet kulkemassa edes pienin askelin valoon.
En tunne sinua, en blogiasi- eksyin sinne tänään ja pelästyin. Olet Rakas ja Ainutlaatuinen! <3 Jätä somemaailma ja hengittele rauhassa- elämä kyllä kantaa. Olet löytänyt jo jonkun, joka aidosti välittää. Opit vähitellen luottamaan itseesi ja muihin. Kaunis elämä on edessä!
❤️
Voi Anette, olen tosi surullinen sun puolesta. Olet ihana ja herkkä, toivon todella että tilanteesi paranee ja niin se paraneekin päivä kerrallaan. Lämmin halaus ❤️
❤️
❤️