Some - unelmien työ

Kuinka moni vaihtaakaan nykyään toimistohuoneen ja varman esimiehen tietokoneen näppäimistöön ja selfietikkuun. Virittelee äänihuuliaan ja myy elämänsä palkkaa vastaan tuhansille ja tuhansille seuraajille. Niin olen tehnyt minäkin, some oli mulle aina unelmien työ.

Some unelmien ammattina

Rakastan tehdä somea ja se saa jotain syttymään mun sisälläni. Some on haaste, joka kutsuu sukeltamaan mukaansa. Se on luovuuden ja inspiraation pelikenttä. Se on myös aivan erityinen yhteys ulkomaailmaan, teihin seuraajiin siellä. Mikään työpäivä ei ole samanlainen, vaan jokainen päivä tuo eteensä jotain uutta. Mun sydän sykkii tälle työlle ja on aina sykkinyt. Se on ollut haaveena mun päässä niin kauan kuin muistan ja nyt olen sen saavuttanut.

Somen varjopuolet

Tässä työssä jokainen taistelee niitä varjopuolia vastaan täysin yksin. Ei ole ketään auttamassa, jos sua kiusataan tai tulee vastaan oikeasti ilkeitä ihmisiä, jotka tulee sun inboxiin saakka tarjoamaan roskaa. Ei ole kriisiapua tai ei työnohjausta eikä ole mitään tekohengitystä, kun happi työrintamalla loppuu. On vain sinä ja sun lamaantunut sielusi, joka vie sua syöksykierteellä alas.

Kannattaako some työnä?

Some antaa erittäin paljon. Se antaa tietenkin rahaa ja isomman palkan, kun mun koulutuksella edes saisi, mutta se ei ole mulle tärkeintä. Mulle eniten some antaa sitä yhteyttä moneen mielettömään ihmiseen, vertaistukea ja tietynlaisen yhteisön. Sanotaan aina, että ”oikeissa töissä” sä menet jonnekin fyysisesti, teet 8h päivän ja näät sun työkavereita, mutta ei maailma ole sellainen, jossa vain tuo olisi työtä. Työtä on myös itse määrätyt työajat, oman itsensä pomona oleminen ja valtava yhteisö, johon sun työ yltää. Niin kauan kuin saan päivittäin viestejä, että olen jotain ihmistä koskettanut, tämä työ kannattaa. Se on kuin pienten siementen kylvämistä maahan. Sanoista kasvaa lopulta pitkiä tarinoita, kuten siemenistä uusia versoja ja kasveja.

Somen viha ei kannata

Ainoa asia, mikä somessa ei kannata, on viha. Vihaa ei kannata ruokkia, koska vihan kasvaessa on kuin musta pilvi nielaisisi sut kokonaan. Kohta et huomaa mitään sieltä synkkyyden keskeltä, vaikka hyvää olisi 10 kertaa enemmän. Koko aika menee vain savun puhaltamiseen pois, vaikka puhaltamalla kaikki vaan leviää pahemmin. Lopulta kaikki aika on kulunut siihen, että olet saanut savun leviämään ja omat työt roikkuu kesken. Tulee stressi, aikataulupaine ja kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Sitä väsyy, kuluu puhki ja romahtaa, vaan sen takia, että päästi mustan pilven sisälle.

Some on varmasti hieno paikka, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, mitä siellä somessa ruokkii. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

INSTA: Operaatio Äiti