Kesällä reissattiin Tampereella – listasin Tampereen käsityökaupat tänne – ja yksi stoppi oli ehdottomasti Nurja-lankakauppa. Silmäni iskivät heti ihanan hattaraiseen vaaleanpunaiseen käsinvärjättyyn merinoon. Tuo oli saatava! Hivelin ja ihastelin lankaa hyvän tovin, kunnes tuumasin, että lanka on vain nyt kerta kaikkiaan otettava puikoille. Siitä tulisi söpöläinen pipo!

Kuvissa näkyvästä Rheinlust-huivista voit lukea täältä.

Ylhäältä alas neuloen ei jää pipo lyhyeksi

Pipojen neulomisissa minulla on muutama kesto-ongelma. Piposta tulee joko liian leveitä tai liian kapeita. Usein niistä tulee myös liian lyhyitä, en vain hahmota kavennusten aloittamisen oikeaa kohtaa. Päätin kokeilla neuloa pipon ylhäältä alas. Oivat neuvot ylhäältä alas neulomiseen löytyy täältä.  Ja tämä tekniikkahan toimi!

Kerrankin pipo on oikeankokoinen! Riittävän tiukka pysyäkseen päässä mutta riittävän löysä, jotta sen alle mahtuu ponnari tai nutturakin. Päätin jatkaa pipoa niin pitkäksi, että saisin sen mukavalle taitteelle.

Niin pitkä, ettei lankaa jäänyt yli

Päätinkin neuloa langan kokonaan pipoon. Lopulta taitteesta tuli kolminkertainen, eipähän tule talvipakkasillakaan kylmä! Päättelin neuleen joustavasti, joten pipon reunakin antaa kivasti periksi eikä purista.  Ja jes, ei jäänyt jämälankoja!

Pipo on pehmoinen ja suloinen kuin hattara ja tulen aina pipon päähän laittaessani hyvälle mielelle. Juuri ihana piristävä pipo synkkenevään syksyyn!

Anni