sormustin - Banneri

Uimiseen on liittynyt pienessä mielessäni aina paljon tunteita. Meinasin nelivuotiaana hukkua rantaloman uima-altaaseen. Silloin aloin pelätä vettä ja opinkin uimaan vasta ekaluokan jälkeen. Sitten jossain teini-iän kynnyksellä sain päähäni, että polveni ovat kertakaikkisen vinot ja siksi minun ei tule näyttäytyä uimahallissakaan polvineni. Nojustjoo, teini-iän höpö-päähänpistoja. Aikuisiällä opin tykkäämään uimisesta ja uimahalleista, mutta en tiedä, missä äidinmaidossa esikoiseni imi pelon vettä kohtaan. Etenkin kun olen yrittänyt tietoisesti olla välittämättä lapsuuden pelkoa. Ei tapahtunut mitään erikoista. Veimme uimahalliinkin monesti. Mutta ei. Hänen klassikkolausahduksensa uimahalliin mennessä on ollut ”en halua sitten kastua”.

Vuoden takainen uimakoulu jätti lisää negatiivisia jälkiä pieneen mieleen. Liiallinen painostus veteen sai Eessä aikaan vahvan vastareaktion ja uimakoulu jäi kesken, sinne ei menty myöskään tänä vuonna. Minuun tämä sattui kovasti. En halunnut, että tyttäreni kävisi läpi saman vesipelkoisen lapsuuden kuin minä. Olen yrittänyt näyttää ja kertoa, että vesi on harmiton ja kiva juttu, enkä siinä onnistunut. Vaan sitten tapahtui poikkeuslaatuinen kesä. Mökin järvivesi lämpeni. Pienellä painostuksella saimme Een ensikertaa veteen, sitten kellukkeiden varaan ja jotain tapahtui. Hän totesi, että uuden oppiminen on ihanaa ja pulahti taas kellukkeilla veteen. Nyt häntä ei tarvitse enää maanitella uimareissuille ja jos järveen mennään, ei sieltä malteta tulla pois. Jotain voitettiin. Onnen kyynel on noussut silmäkulmaani useasti.

Halusin ommella tälle ihanalle pienelle uimarille uuden uimapuvun, jos se rohkaisisi uimahommiin entisestään. Ommel-festareilta tarttui mukaani Hellinin Bubble Bath urheilulycraa ja ilmainen kaava kaksiosaiseen uikkariin löytyi täältä. Halusin ehdottomasti tehdä kaksiosaisen uimapuvun, koska tässä helteessä se vaan on kätevämpi, välillä riittää pelkkä alaosa, yläosa menee paidastakin. Halusin myös valita uikkarin teossa helpon tien (eli helpon kaavan ja vuorittoman valmistustavan), sillä tiedän uimapuvun ja lycran ompelun olevan ihan oma lukunsa. Niin se vain kaikkeen tottunut Husqvarnan mökkikoneenikin alkoi tehdä hyppytikkiä, vaikka kyseessä oli ihan tavallinen lanka, siksak-ommel eikä edes kaksoisneulaa. En ole perehtynyt hyppytikkien maailmaan aiemmin, ei ole ollut tarvetta, mutta nyt pitänee ottaa selvää hyppytikkeihin liittyvistä seikoista. Lisäksi kaava oli kaventamisestaan huolimatta hieman reilu ja etenkin pöksyt löpöttävät takaa. Mutta tämä ei näytä pikkutirppanaa haittaavan, tämä on kuulemma ihanin ja parhain uimapuku ikinä, koska se on ihanan värisestä kankaasta, siinä on ihana röyhelö ja äidin tekemä. Voi sydän! Ehkä me hiljalleen eheydymme veden aiheuttamista negatiivisista tunteista, molemmat.

Nautitaan kesästä, Suomen järvistä ja uimisesta!

Anni

Kommentit (28)

Loistava kangas loistavaan uimapukuun!

Uimapuvun tekeminen olis kyllä itselle kynnys! Hikoiluttaa ajatuskin lirusta kankaasta 😀 Hyvin oot onnistunut ja kaksoisainen on myös helpompi pukea! Meidän vanhemmalle ei oikein löydy sopivia bikineitä kaupasta kun alaosa on aina niin pieni, että pylly näkyy 😀

On se kyllä omalla tavallaan viheliäinen kangas, mutta ei mahdoton kuitenkaan. Tosin se istuvuus on tosi vaikea saavuttaa, etenkin alaosan osalta. Mutta harjoitus tehnee mestarin 🙂

Kauniisti kirjoitettu tai siis samaistun aika paljon – niin itseni kuin lastenikin kohdalla. Se, kun näkee lapsestaan, että vesi muuttuu riemun kohteeksi, on liikuttavaa. Uima-asu on kyllä aivan supersöpö, jee <3

Kiitti! Ja nimenomaan liikuttavaa <3

Mukavaa kun uimapelko on pois ja mikäs onkaan polskia noin kauniissa uimapuvussa : )

<3

Ihana tarina, jolla on onnellinen loppu:) Lapse ovat niin erilaisia, jotkut ovat heti vauvaiässä innokkaita vesipetoja ja toiset kauhuisssaan vedestä ja siihen ei tarvita mitään ihmeellistä syytä. Meillä vanhempi tytär oli arka ja piti vähän maanitella uimiseen, mutta nuorempi oli alle vuoden ikäisenä koko ajan konttaamassa vedenrajaan ja läiskytteli innoissaan vettä, vaikka vesi oli aika kylmääkin. Molemmat tykkäsivät uimisesta lpsena, mutta nyt se ei enää niin nappaa nuorena aikuisena:D Mutta äiti on sitäkin enemmän menossa uimaan:D
Kaunis uimapuku ja sopii hienosti tytöllesi <3 Uimapuvun tekeminen on haastavaa, jotta saa tarpeeksi napakan, mutta ei liian tiukkaa, jottei tikit ratkea. Siksi en ole ommellut muutaman epäonnistuneen jälkeen enää uimapukuja.

Niinhän se on, olemme erilaisia ja siitä voi onneksi oppia paljon! Joo, ei tämä uimapuvun valmistus ollut niin superihanaa, että hinkuisin tekemään näitä heti lisää 😀

Teillä on kyl niin suloiset lapset. 🙂 Ihana kuulla, että vesipelko meni ohi. Olisi ollut kyllä tylsä kesä, jollei olisi osannut ottaa vedestä iloa irti. Kiva uikkari ja tuo kuosi on tosi ihana.

No olisi todella ollut tylsä! Onneksi siis näin 🙂

Ihana uimapuku! Itsellänikin on läheltä piti -hukkumiskokemus mökin rantaveteen ja toisella lapsellani huono uimakoulukokemus, jossa meinasi hukkua: onneksi niistä ollaan selvitty ja uinti-ilo löydetty! Aurinkoisia kesäpäiviä ja uintipäiviä toivotan teille!

Huijuij!! Rohkaisevaa kuulla, että niistä on päästy eteenpäin!

Sievä uikkari ja vielä sievempi pieni, rohkea uimari!

<3 <3

Niin söpönen uikkari ja upea rohkaistuminen! 🙂

<3

Helppo uskoa, että tämä on paras uimapuku ikinä 🙂 Oli tosi mukava kuulla, että vesi on nykyään tytölle mieluisa elementti.

Se on ollut niin suuri helpotus! Vielä opetellaan kasvojen veteen laittoa, mutta kyllä sekin siitä hiljalleen saadaan haltuun, nyt on jo toivoa 🙂

Huikea rohkaistuminen! ❤️ Ihanat on uikkaritkin. Niiden ompelu taisi ollakin tämän kesän yksi ompelutrendi, mikä jäi minulta vielä ensi kesään. 🙂

Varmaan vaikutusta oli sillä, että markkinoille on tullut runsaasti mitä söpömpiä kuviolycroja! Eiköhän niitä ole saatavilla ensikin kesänä 🙂

<3
Meidän vesipelkoinen kolmevee on tähän mennessä tykännyt olla vedessä, kunhan sitä on vähän, ei räisky eikä pää kastu. Viime viikolla uskalsi nojata uimarenkaaseen matalassa vedessä jalat pohjassa ja lilluikin sitten onnellisena samassa kohtaa, kunnes oli lähdettävä pois. Ihania onnistumisen kokemuksia!

Jotenkin niistä pienistä on ihanaa iloita, kun on vähän takkusta ensin. Myönteisiä vesikokemuksia teillekin päin!

Onpa kaunis uikkari. Itsellä on ollut jo monta vuotta projektina ommella uikkarit itselleni ja kangaskin on olemassa mutta en vielä ole saanut aikaan…

Siihen ryhtyminen on yllättävän hankalaa. Jotenkin se liukas venyvä materiaali vähän jännittää. Mutta jostain se on aloitettava 🙂

Ihanaa, että kesä mahdollisti rohkaistumisen ja hyvät kokemukset ❤️ Kaunis uikkari, kuosi on ihana!!

<3

Just näin 😀

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X