sormustin - Banneri

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Äitini toi minulle eräänä päivänä kaapistaan löytämänsä kankaan. Mummini oli kutonut sen vuosikymmeniä sitten, ehkä 30-40-luvun taitteessa, ja arvelimme sen olevan pellavaa. Tuntuu niin absurdilta, että ei ole sataakaan vuotta siitä ajasta, kun kankaat on kudottu itse. Kankaita oli useita samanlaisia, kooltaan vaan vähän hassuja – ei oikein käy pyyhkeeksi, laudeliinaksi eikä pöytäliinaksi. Ajattelin kuitenkin, että nämä vuosikymmenet erinäisissä kaapeissa ja laatikoissa maattuaan nyt olisi kankaan korkea aika päästä päivänvaloon.

Katsoin samoihin aikoihin kankaan saamisen kanssa nappilaatikkooni ja taas tuli mummi mieleen. Mummi säästi aina napit kaikista vanhoista vaatteista, jotka päätyivät matonkuteeksi tai räteiksi. Ja niitä nappeja oli paljon. Useissa napeissa oli vielä leikattua paitaakin jäljellä. Nämä pula-ajan pakon sanelemana huolella säilötyt napit ja suurella vaivalla kudotun kankaan ajattelin yhdistää seuraavalle sukupolvelle. Halusin tehdä lapsieni etukirjaimista tyynyt. Mietin hetken tauluja, mutta halusin tehdä käsinkosketeltavamman ja käytännöllisemmän tuotteen.

Hetki meni, kun sain kerätyksi rohkeutta upottaa sakset tuohon käsinkudottuun kankaaseen. Pesukoneessa pyöräytin kankaan toki ensin, siltikin ajan patina näkyy kankaassa tummuuseroina. Ompelin kirjainten ääriviivat ensin käsin kirjontalangalla, sitten kävin nappien ompeluun. Molempiin tyynyihin hävisi viitisenkymmentä nappia enkä suinkaan ommellut niitä käsin. Vähän piti kaivella varastoista muitakin kuin kierrätettyjä nappeja, niin paljon nappeja kirjaimet nielivät. Pelastuksekseni koitui ompelukoneeni (Husqvarna Viking Opal 670) automaattinen napinompelutoiminto. Napit ommeltiin kiinni ilman paininjalkaa. Nappien reikien välin oppi aika nopeasti arvioimaan ja sopivan tikinleveyden määrittelemään mutulla. Pienimmillä napeilla sopiva tikinleveys oli 2,5, isommat ja paksummat napit vaativat tikinleveydeksi 3,5-4. Taustalla minulla oli liimapintainen tukikangas jämäköittämässä nappien kansoittamaa kangasta.

Mukavan loppusilauksen tyynyille antoivat piilovetoketjut, eipähän vetoketjut riko tyynyn tunnelmaa. Piilovetoketjujalasta on tullut uusin ihastukseni. Sillä saa niin näppärästi piilovetoketjun paikalleen ja neulan paikkaa vaihtamalla tikin saa juuri sinne vetoketjun syvänteeseen kohdalleen.

Nämä tyynyt kertovat mummin tarinaa vuosikymmenten takaa. Tarinaa siitä, miten kaikki piti tehdä itse ja pienetkin asiat piti säästää pahan päivän varalle. Tällaisesta säästäväisestä ja omatoimisesta elämäntyylistä meillä on paljon opittavaa. Mummin muisto säilyy näissä tyynyissä ja toivon lapsienikin muistavan vielä vuosikymmenten päästä, millainen tarina näillä tyynyillä on kerrottavanaan.

Anni

Ps. Huomasithan arvonnat, joihin voit käydä osallistumassa

blogissa

instagramissa

ja

facebookissa

Kommentit (8)

Todella kauniit, ihanan herkät tyynyt<3 Tällaiset käsityöt on aivan erityisen kiehtovia joihin liittyy tarina.

Ihanasti oivalsit – kauniit tyynyt taioit. <3

Kiitos! Tulee hyvä mieli, kun saa palan historiaa eläväksi tähän päivään.

Onpa kauniit tyynyt. Napit sommiteltu tosi kivasti.

Kiitti 🙂

Tosi kauniit tyynyt! Olipa mukava kuulla tarina niiden takaa.

Kiitos! <3

Kyllä, juuri näin. Ja kun esineeseen/käsityöhön liittyy tarina, tuottaa se ihan eri tavalla iloakin.

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X