Kun pääsin kirjoittamasta puuvillan likaisesta tuotannosta, oli mielessäni jo uusi aihe. Nimittäin kaikenmoiset ekologisuudesta ja eettisyydestä kertovat merkit selityksineen, joita saattaa löytää vaatteista tai kankaista. Katsottuani dokumentin The True Cost (löytyy Netflixistä, suosittelen lämpimästi), ajatukseni siitä, että ekologisuudesta ja eettisyydestä kertovat merkit tulee tuntea, tuntui entistä välttämättömämmältä. Ei ole yhdentekevää, onko puuvilla reilua, luomua tai sitä tavallista. Dokumentista painui mieleeni kohta, jossa kerrottiin, että 16 vuoden aikana 250 000 puuvillan viljelijää on tehneet itsemurhan (torjunta-aineilla), koska tuottavuus pelloilla ei ole ollut tarpeeksi hyvä. Tai että Intian puuvillantuotantoalueilla on joka kylässä 60-80 kehitysvammaista lasta, koska kaikki ihmiset, myös raskaana olevat, altistuvat jatkuvasti torjunta-aineille ja muille kemikaaleille. Merkit tulee tuntea, jotta tietää, mitä oma vaate edustaa ja voi tehdä valintoja muunkin kuin hinnan perusteella.
Vihreät vaatteet -sivuilla on erittäin hyvä ja kattava listaus merkeistä ja sertifikaateista. Takaraivossa tykytteli myös ihan pedagoginen näkökulma – miten saada tarvittava informaatio lyhyesti ja ytimekkäästi kasaan. Koska vielä ainakin silloin tällöin tarvitsemme myös paperia, tässä on tulostettava pikkukirjanen, jossa on merkkiviidakkoa selityksineen. Suuri kiitos Vihreät vaatteet -sivuille tiedon kokoamisesta. Käytin sivuja tiedonhankinnan pohjana, etsin tietoa myös merkkien omilta kotisivuilta. Linkit löytyvät niihin lirpakkeen takasivulta.
Voit tulostaa oman ympäristömerkkioppaasi TÄÄLTÄ.
Hyvin kätevät taitteluohjeet tällaiselle kirjaselle löydät täältä, tässä myös kuvasarja kirjasen taittelun tueksi.
Toivottavasti tästä kirjasesta on iloa ja hyötyä!
Anni
Kommentit (6)
Nämä sun postaukset saa kyllä ajattelemaan. Jotenkin on taas se olo, että tieto lisää tuskaa…
Mullakin on sulle blogissa haaste. Tartu siihen, jos siltä tuntuu. 🙂
Huippupostaus jälleen kerran! Liityn ehdottomasti lukijaksi, sillä päädyn tänne vähän väliä. Sinulle olisi myös haaste blogissani 🙂
Kiitos! Kiva, jos täällä päin kurkit 🙂 Kiitos myös haasteesta, katsotaan, saanko itseni tarttumaan siihen 😉
Kiitos tästä postauksesta. Katsoin dokumentin luettuani tämän, en ollut siitä aiemmin kuullut. Hiukan kyllä epämukava olo tulee omaa vaatekaappia tässä ajatellessa. Katsoin noita vihreitä vaatekauppoja mutta sen hintaluokan vaatteisiin ei opiskelijan elannoilla ole varaa. Ainakin voin vähentää runsaasti vaatteiden ostamista ja kuluttaa ne puhki mitä olen jo hankkinut aiemmin (jonkun aasialaisen terveyden kustannuksella) Ahdistavaa. Aloin tässä miettiä miten on sitten lankojen suhteen, onkohan joku novitan nallekin tuotettu osittain tällaisissa oloissa? Pitänee ottaa selvää. Arvelen, että esim dropsin puuvillalankojen älyttömän halpa hinta johtuu juurikin tuosta massiivisesta puuvillatuotannosta USA:ssa. Huhhuh
Ollos hyvä. Ymmärrän. Hiljaiseksi menen itsekin. Aina ja edelleen. Itse vastaan ahdistukseen sillä, että teen itse – ainakaan vaatetta ei tuolloin ole tehnyt joku riisto-olosuhteissa – ja mahdollisimman sertifioiduista materiaaleista. Kirppikseltäkin löytää todella kivoja juttuja.
Uskon, että langoissakin on oma maailmansa. Pirtin Kehräämöllä on ainakin täysin suomalaista villalankaa ja siksi oon tykännyt sitä käyttää. Muista en sitten tiedäkään. Mutta merinovillaa ostaessa on hyvä kyylätä mulesing free -lankoja. Ehkäpä seuraavaksi teen tutkimusmatkan lankojen maailmaan 🙂
Näinhän se on. Itsellä kuitenkin on se tiedonjano, tuskasta huolimatta. Ja kun tietää, jotenkin myös helpottaa.
Kiitos haasteesta, katsellaan, tartunko 🙂