Nallereppu - kun sanat eivät riitä kertomaan, miten paljon rakastan

Ennen kuin päivähoito alkoi, kävi kotonamme lastentarhanopettaja tutustumassa meihin ja erityisesti Aahan. Tapa on aika ihana – lapsi saa tutustua päiväkodin aikuiseen rauhassa. Tuo käynti kuitenkin aiheutti mielessä jo sen haikeuden. Päivähoidon aloittaminen on aina yksi virstanpylväs, napanuora pitenee niin että rytisee ja äidin sydän ihan vähän särkyy. Oma pikkuinen on jo aika iso. Tämä haikeus purkautui pakottavana tarpeena ommella Aalle oma pieni narureppu – eihän tietenkään taloudestamme löydy yhden ainutta kassinyssykkää, jossa hän voisi omat tavaransa kuljettaa päiväkotiin.

Käteeni tarttui sopivasti vanhat housuni. Housut olivat alunperin isäni, käytetty kultaisella 60-luvulla hippiaikoihin – lahkeen leveys siis aivan valtava. Ja minä sitten teininä omia hippiaikoja eläessäni ompelin housuihin jatkeet ja hippeilin housuissa lisää. Nyt oli aika pistää housut palasiksi ja uuteen käyttöön. Oman pikkupoikani nallerepuksi.

Tein repun ihan perus narurepun tyyliin, mutta lisäsin etukappaleeseen nallenkorvat. Narureppuun löytyy ohje esimerkiksi täältä. Sinne mahtuu juuri unilelu, vaihtovaatteet ja omat tossut. Tein repusta niin ison kuin lahkeen leveys salli ja repusta tuli juuri sopivan kokoinen pienen ihmisen selkään. Hoitoa on takana jo vajaat kolme viikkoa ja hienosti on mennyt. Aa kantaa reppua selässään ilolla ja ylpeydellä. Ehkä hän isompana tajuaa, miten paljon rakkautta noihin saumoihin on ommeltu.

Rentouttavia ajatuksia syysloman alkuihin ja loppuihin!

Anni

PS. Eelle tein samankaltaisen repun viime vuonna. Lue pupurepusta täältä: Pupureput sekä ohje turkistupsuun