Pari puupalikkaa ja siinä on leikki-kamera!

Muistatko, kun lapsena sai leikin aikaan melkein mistä vain? Käpy – ai katos siinähän on koira tai lehmä. Kivi – suuri linna kinder-yllätysleluille. Kaarnan pala – ihana sohva. Leikki syntyi mistä tahansa luonnon kappaleesta. Iän karttuessa tuo mielikuvitusrikas maailma kapenee ja kalpenee. Kaarna on vain kaarna, käpy on vain käpy.

Leikki löytyy puupalikastakin

Havahduin tuohon lasten mielikuvituksen rikkauteen, kun huomasin yhden lapsista pitävän pientä puupalikkaa kameranaan säännöllisesti. ”Tiks” hän otti aina kuvia kaikesta ja näytti niitä meille muille onnessaan.  Me haukoimme ihmetyksestä, kun puupalikan kyljessä eli kameran näytöllä oli kuvia värikkäistä dinosauruksista ja kammottavista hirviöistä. Vaikka tuo pieni puupalikka riitti lapselle, päätin tehdä hänelle vähän enemmän kameraa muistuttavan kameran, mutta kunnioittaen yksinkertaisuuden periaatteita.

Keppejä ja palikoita

Jämäpuupalojen joukosta löytyi juuri oikeaa materiaalia, mustaksi maalattua kakkosnelosta. Metsästä löytyi sopivia keppejä kameran napiksi ja linssiksi. Puolisoni sahasi sopivat palat sirkkelillä niin kepeistä kuin laudastakin. Hioin palat, porasin pienen reiän, josta voi katsoa kameran läpi, maalasin leikkuupinnat mustiksi ja liimasin linssin ja laukaisin-napin paikoilleen. Hirmuisen yksinkertaista, mutta lopputulos aivan ihana!

Tämä oli lähtötilanne. Hyvät kamerat sai näistä tarpeista aikaan!

Leikki lähti heti käyntiin. Pienestä reiästä on kiva kurkistella ja kysellä, että näkyykö mun silmä. Oikeaan järjestykseen liimatut puupalikat ovat sen verran kameran näköiset, ettei ulkopuolinen voi erehtyä, mikä kädessä on, mutta sen verran karkealinjaiset, että mielikuvitukselle jää riittävästi tilaa kuvitella loput.

Ja niin meillä kuuluu ”tiks” ja taas kerran ”tiks” ja saamme nauttia ihanista, värikkäistä mielikuvituskuvista!

Anni