Pellavahousut - tavoitteena siisti mutta rento äitipukeutuminen

*Yhteistyössä Almandiini*

Olen pukeutumistyypiltäni osastoa korkkarit-tiukka hame-tiukka paita-huulipuna-isot korvikset. Tai siis olin ennen kuin aloin odottamaan keskimmäistämme. Korkkarit tippuivat pois jo raskausaikana, kaikki mahdolliset tiukat vaatteetkin hiljaksiin vaihtuivat löysiin kaapuihin. Äitiysloman alkaessa luottovaate löytyi lökäpökistä ja meikitkin unohtui hiljalleen. Korviksetkaan eivät olleet enää niin kätevät, kun pieni vauva oli niitä jatkuvasti repimässä. Kun ulkonäköön ei enää satsannut, alkoi mielikin taantua. Pian päätinkin, että joka aamu Pitää aloittaa meikkaamisella. Se on sellainen aamurutiini, joka saa olon vähän fressimmäksi ja ihmisten ilmoille lähteminenkään ei ole niin vaikeaa, kun on naama kammattu. Ja sitten ne pieruverkkarit jätetään kaappiin ja kaivetaan esiin vain flunssassa tai remppahommiin. Päällä pitää olla jotain astetta siistimpää, koska se vaikuttaa ainakin minulla myös mielialaan. Kun on vauvan aiheuttamat yövalvomiset ja kaikki, täytyy mieli yrittää pitää kaikin mahdollisin keinoin virkeänä. Hamelaatikko on saanut kuitenkin olla kiinni, koska tykkään temmeltää lasten kanssa ja hameen kanssa se on vaikeampaa. Korkkaritkin ovat jääneet pölyttymään, lenkkareilla on lasten kanssa helpompaa.

Kankaan juju on kauniissa krysanteemikuviossa. Japanilaiset osaavat näiden kauniiden kankaiden tekemisen.

Luotto-äitiasuni on ollut viime kuukaudet farkut, imetyspaita ja jokin neule. Sitten seuraavana päivänä samat farkut, puhdas imetyspaita ja jokin toinen neule. Kun tätä asukokonaisuutta on toistanut päivästä toiseen, monta (eli yhdeksän) kuukautta tällä erää, alkaa kaivata vaihtelua. Kaipasin ensinnäkin housuja, jotka ovat jotkut muut kuin farkut, ei missään tapauksessa pieruverkkarit, kuitenkin jotain siistimpää, mutta silti jotain mukavaa. Kaivelin opiskeluaikoina tehdyt peruskaavat esille ja aloin tehdä super-ihanasta Almandiinin Krysanteemi-nimisestä puuvilla-pellavasta itselleni housuja. Joustamaton kangas tuo sitä siisteyden tuntua ja pellava hienoista kiiltoa. Löysä malli kuitenkin pitää huolen siitä, että housuissa on mukava tohottaa taaperonkin perässä. Löysän mallin löysyys särmistyy kuminauhoilla lahkeensuissa. Ja halusin ehdottomasti todella korkean vyötärön, koska sellaiset housut ovat puuttuneet minulta. Nämä housut menee lenkkareiden kanssa, mutta sopii myös korkkareiden seuraksi. Oikein mainio äitiasu siis! Päätin myös, että näiden housujen kanssa ei mennä aidan matalimmasta kohdasta, joten tein housuihin vetoketjuhalkion litsillä. Piti tavata ompeluopusta ja katsoa opiskeluaikoina tehdyistä housuista, että miten se menikään, mutta valmista tuli ja oikein toimiva vetoketjuhalkio siinä on!

Housuissa on tilaa liikkua, mutta joustamaton pellava sekä vetoketjuhalkio tekee housuista kuitenkin siistit.

Mikäs on sun luotto-äitiasu? Turvaudutko aina tilaisuuden tullen lökäreihin vai kaipaatko särmempää asua tavalliseenkin arkeen?

Anni