Kysyin muutama viikko sitten Eeltä, mitä hän toivoisi synttärilahjaksi. Vastaus oli: keppihevonen, pinkki poni ja pinkki koira. Lähdin toteuttamaan ensimmäistä toivetta. Kaapista löytyi vanha huppari, jonka toinen puoli oli sopivan kulunut hevosmatskuksi. Kokeilin netistä löytynyttä kodin kuvalehden kaavaa. Ei ollut hepasta tietoakaan ihmetekeleelläni. Liekö syynä se, että jouduin suurentelemaan kaavaa ja mittasuhteet ehkä kärsivät vai olinkohan vain huolimaton. Tiedä sitä. Tekele lensi joka tapauksessa kaaressa poistoon eli tätä epäonnistumistani en edes esittele.
Aloitin alusta. Löysin uuden kaavan Mekkotehdas-kirjasta ja tilkkulaatikostani löytyi sopivan pehmoinen pinkki joustosametti. Nyt alkoi sujua kuin leikki. Korvan sisuskangas löytyi myös tilkkulaatikosta, pinkki harjalanka jämälangoista, hopeinen lanka jostain marketista eurolla vai parilla, sisustäyte vanhaa tyynyä ja harjanvarsi honkkarista. Lahjan saaja oli todella onnellinen tästä heposesta ja minäkin olen tyytyväinen lopputulokseen – joskus todellakin kannattaa aloittaa alusta! Vielä saa hepo kirmailla villinä ja vapaana, mutta jossain vaiheessa lisännen sille päitset.
Iihahaa!
Anni
Kommentit (4)
Voi kun ihana! 🙂
Ihahhahhaa – ihana! 🙂 Tuolla hepalla ratsastetaan vielä kovaa vauhtia. 🙂
Toivottavasti 🙂
Kiitos!