Olen yrittänyt kasvaa käsityöntekijänä. Yksi etapeista oli kirjoittaa viidestä käsityöntekijän (minun) sudenkuopasta. Kohta neljä oli ”liiallinen innostus”, ja pohdin impulsiivista projektinaloittamiskykyäni. Se lopettamiskyky olikin sitten toinen homma. Koska haaveissamme on päästä muuttamaan ehkäpä jo kuukauden päästä uuteen kotiin, päätin, että en halua viedä järkyttävää liutaa keskeneräisiä töitä mukanani. En halua joutua perustamaan keskeneräisille töille omaa hyllyä, koska se olisi jo pikkusormen sijaan koko käden viemistä. Peiliin katsomisen paikka. Päätin aloittaa ”valmiiksi helmikuussa” -haasteen.
Ladoin kaikki keskeneräiset työni pöytätasolle (voi olla, että Jostain löydän niitä vielä lisää, mutta tässä suurin osa). Otin kuvan. Ja tällaisen kuvan aion aina aika ajoin ottaa ja julkaista sen myös täällä blogissa. Tälle tasolle tuon aloittamani työt ja tasolta ne häviävät vasta, kun ne ovat valmiita. Oikean alakulman kasa on korjauspino. Siihen tulee kaikki korjattavat ja muokattavat vaatekappaleet. Pino on ollut aika lailla tuon korkuinen pidemmän aikaa, mutta päätin aloittaa haasteeni juuri tästä. Sainkin pinoa nopeasti pienemmäksi vain istumalla alas ja ompelemalla.
Kesken on neljät villasukat, viisi ompelutyötä, 11 korjaustyötä. |
Kaikista mieluisin korjaustyö oli korjata sekä Een että Aan housujen polvet. Aivan käyttökelpoiset housut, mutta polvessa reikä. Aika tavallinen juttu. Koska tämän vuoden käsityötekniikaksi valittiin kirjonta, halusin ottaa kirjontaa hieman mukaan. Leikkelin sopivan kokoiset polvipaikat risoista farkuista ja kirjoin niihin Een ideoimat tekstit ”ihana” ja ”söpö”. Kiinnitin paikkakappaleet kaksipuoleisella liimakankaalla housuihin silittämällä. Lopuksi ompelin paikat etupistoin kiinni housuihin. Nopea ja kätevä, lopputulos suorastaan suloinen.
Jos sinulla on samantyyppistä rönsyilypulmaa käsitöissä, lähde haasteeseen mukaan! Julkaise kuva omasta keskeneräisyyksien pinosta ja pistä mukaan #valmiiksihelmikuussa!
Ihania pakkaspäiviä!
Anni
Kommentit (4)
Jaahans, tähän haasteeseen pitäisi tosiaan tarttua! Ja silti tuossa taas keskeneräisten pinon vieressä hipelöin vielä korkkaamatonta kangasta….huoh!
Niin söpöt polvipaikat, melkein harmittaa ettei miun tytöillä enää housunpolvet kulu puhki… Kutkuttaisi myös vastata haasteeseesi valmiiksi helmikuussa, mutta en uskalla kaivaa kaikkia keskeneräisyyksiä esille, ne ei varmaan edes yhteen kuvaan mahtuisi 😀
Lohdullista, etten ole ainoa keskeneräisyyksiä omaava 😀
No äläpä. Minä oon korkannut muutamankin kankaan tässä, itsehillintäni on olematon…