sormustin - Banneri

Hyväntekeväisyys on kaunista. Se, että voi nähdä maailman laajemmin, nähdä oman napansa ulkopuolelle. Voi omalla navallaan tehdä jotain toisen navan eduksi. Ihailen yhdysvaltalaista hyväntekeväisyyskulttuuria. Siellä se on osa arkea. Hyväntekeväisyys on hiipinyt Suomessa ompelumaailmaan. Hyvillä mielin siis ostin kuolaamaani kotimaista Roosa -trikoota. Toki hyödyin kankaasta itsekin, mutta ikinä en olisi noin paljon maksanut kankaasta, ellei siitä osa olisi mennyt hyvään.
 

Kangas on ehkä liikuttavin ikinä. Melkein aina tulee itku, kun katson sitä. Vaikka en ole rintasyöpää kokenut, tunnistan kankaassa jotain myös itsestäni, naiseuteen liittyvän identiteettikriisin. Se välittyy Roosa-kankaassa niin voimakkaasti. Naiseus-identiteettikriisin voi kokea vaikka synnytyksen jälkeen, niin kuin minä (toki äitiys on iso muutos, mutta nyt viittaan pääasiassa fyysisiin damageihin). Jokin muuttuu, jotain viedään, naiseus ei ole enää entisensä, en ole enää niin kuin ennen, jotain itsessä täytyy luoda tyhjästä ja uudenlaiseksi. Kuitenkin kangas on kaunis ja luo toivoa. Voin kasvaa vahvemmaksi kuin ennen, voin kokea itseni taas kauniiksi ja kokonaiseksi ja voin olla nainen.

Syntyi pipo merkiksi voitosta. Voitto itsestä, voitto epävarmuudesta. Ja toivon, että tuo kangas symboloi monelle voittoa omista peloista ja voittoa rintasyövästä.

Anni

Kommentit (12)

Sen lisäksi, että sun käsistä syntyy kaunista, niin kauniita ja koskettavia ovat myös sun ajatukset <3

Hieno pipo ja herkkää pohdintaa. Heti tekee mieli mennä ottamaan enemmän selvää ko. kankaasta. 🙂

Juu kannattaa katsoa se kangas 🙂

Niin kaunis pipo ja tosi mahtavaa, voimauttavaa pohdintaa! Ite tykkään kans tehä vapaaehtoishommia ja niihin onneks pääsee Suomessa ihan hyvin sisällekin! USA:ssa tietty kulttuuria osittain selittää sosiaalihuollon niukkuus ja erilaisuus järjestelmänä 🙂

Kiitti! Joo, on sitä vapaaehtoistyötä kyllä Suomessakin tarjolla, jotenkin itsellä se osallistuminen on tuntunut vaan aina hankalalta, ehkä eniten siksi, kun ujostuttaa ja "on aina kiireellisempääkin tekemistä". Kai se on se ensimmäinen askel se vaikein…

Aivan ihana kirjoitus. <2 Ja kaunis pipo.

Kuule, sulla on tosi kiva blogi! 🙂 Bongasin vasta nytten tuolta Savasta. Oon surffaillut täällä jo tovin ja voisin istua tän äärellä vaikka koko illan. Kiitos, jatka vain samaan malliin! 🙂

Voi miten kiva kuulla!! Kiitos, piristi päivää! Päätin taannoin kirjoittaa sellaista blogia, mitä itse tykkäisin lukea. Kivaa siis, että joku muukin tykkää 😉

Äh, kirjoitusvirhe. Kauneudeksi, piti kirjoittaa 😉

Minua todella kosketti tämä pohdintasi. Onneksi välillä vaikeat asiat jalostuvat kauneudelsi, minkä tämä pipo hyvin havainnollistaa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X