sormustin - Banneri

Äitini kertoi lapsuudestaan 50-luvulla, kun hän toivoi uutta hametta. Mummini tuumasi, että kankaan hän voi ostaa, mutta hameen saa tyttö tehdä itse. Se on ollut aikaa, jolloin itse tekemällä säästi ehtaa rahaa. Niin on ollut vielä omassakin lapsuudessani. Mutta sitten tapahtui pikamuoti ja vaatteiden raju hinnanlasku. Nykyisin käsityöihmisten kanssa naureskellaan, että juu todella itse tein ja säästin, kun niinhän se ei todellakaan ole. Esimerkiksi kuosikankaat, jotka usein ovat GOTS-sertifioituja ja öko-tex-standardoituja, maksavat n. 23 €/metri. Jos haluan ommella tyttärelleni paidan, täytyy minun ostaa kangasta vähintään 60cm eli jo materiaali paitaan maksaa sen nelisentoista euroa. Siihen päälle työ eli kaavojen piirtäminen ja leikkaaminen, kankaan leikkaaminen ja ompelu. Vaatteelle tulee hintaa. Miksi ihmeessä siis teen itse? Ensinnäkin ompeleminen on minulle harrastus. Harrastuksen mukava sivutuote on vaatteet lapsille ja itselle (miehelle tulee ommeltua vähemmän). Toiseksi eettiset arvot ovat minulle tärkeitä, enkä halua, että taloutemme vaatteet on valmistanut alipalkattu nyrkkipajalainen toisella puolen maapalloa. Lisäksi myös erilaiset, omantyyliset vaatteet ja omaan tyyliin vaikuttaminen ovat ilahduttavia seikkoja.

verkkatakki

Mutta aina ei ole niin, että kaupasta saisi halvemmalla. Kesällä tytär pyysi verkkatakkia. Liikkatunnillekin piti saada jotkut liikkahousut. Suuntasimme kaupoille huonolla menestyksellä. Kirpparit tarjosivat eioota. Verkkatakkeja ei niin vain löytynyt kaupoistakaan ja kun löytyi, niin ensimmäinen ajatus oli ay caramba, nimittäin nyt ei hinnat olleetkaan hennesretkun luokkaa. Myös urheilutrikoilla oli ihan mehevä numero hintalapussa. Menimme Eurokankaaseen ja Euriksen palalaarit olivat meille suotoisat. Löytyi mieluisa verkkatakkikangas sekä pitkä pätkä urheilutrikoiksi sopivaa lycraa. Kankaat, josta sain Eelle verkkatakin sekä urheiluhousut – kangasta jäi vielä myös minun urheiluhousuihin – maksoivat yhteensä 14 €. Olisin uudesta verkkatakista saanut pulittaa moninkertaisen summan eli tällä kertaa säästin ja siitä on kyllä mairea olo. Myös tytär on tyytyväinen takkiinsa ja housuihin, jollaisia ei löydy muilta. Jes! Kaavat näihin vaatteisiin ovat Paapiin kaavakirjasta.

Suloista viikonloppua toivotellen,

Anni

Kommentit (4)

Tyttäreni harrastaa luistelua. Laji varusteineen on kallis
– välillä tuntuu, että lisäämällä sanan alkuosaksi sanan ’luistelu’, saadaan kymmenia euroja kalliimpi yhdyssana.

Pyrin siis ompelemaan itse ne treenivaatteet, jotka nyt on mahdollsita toimiviksi itse ommella. Esimerkiksi luistelutrikoot maksavat kaupassa vähintään sen 40-50 euroa, itse ommellen kustannuksia jää noin 7 euroa. Säästö on käyttötavarassa niin merkittävä, että meillä luistellaan melkein kokonaan itse tehdyillä trikoilla.

Vau! Osaispa ommella. Saisi pojallekin mieleistä vaatetta 😂

Sitähän voi aloittaa ihan yksinkertaisista jutuista. Tehdessä taidot kehittyy!

Huh mikä säästö – todellakin kannattaa siis ommella itse! Hassua, miten juurikin noissa urheiluvaatteissa hinnat pomppaavat niin paljon!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Anni Ignatius

Anni Ignatius

Käsillä tekemiseen hurahtanut äiti, opettaja, haaveilija ja ideapankki. Jos sen voi tehdä itse, itse sen myös teen.

Arkisto

X