Olin kesällä Värjärikillan järjestämällä luonnonvärjäyskurssilla. Kurssilta lähti monta ihanaa herkullista kerää mukaan (t ä ä l l ä lisää), kerät olivat kuitenkin kooltaan aikalaisen pieniä, 25 tai 50 grammaa. Jo silloin päätin, että niistä on heti alettava tehdä jotain, muuten ne jäävät nurkkiin roikkumaan – varsinkin, kun itse en yleisesti ottaen harrasta väri-iloittelua. Mietin sopivaa mallia tovin jos toisen, kunnes törmäsin ah-niin-ihanan Stephen Westin Vertices unite -huiviohjeeseen. Ajattelin, että muutoin mustiin pukeutuvana tällainen väriöveri voisi olla aika hauska. Malli näytti siitä kivalta, että neule on aina-oikein-neuletta, helppoa siis. Haastetta kuitenkin tulee kavennusten ja lisäysten pohtimisesta. Uuttakin opin ”i-cord”-reunuksen muodossa.

Huivi muodostui pala kerrallaan. Paloja ei tarvinnut ommella toisiinsa, vaan seuraavan palan silmukat nostettiin aina edellisestä palasta. Raitaosuuksia tuli aiottua enemmän, kun kerät olivat liian pieniä, mutta ei se tästä värien paljoudessa haittaa (jälkivärit sopivat juuri hyvin tähän tarkoitukseen!). Välillä meinasi kyllästyminen iskeä, kun tuntui, ettei huivi lopu ikinä. Taukoa siis tuli välillä useita viikkoja. Mutta nyt se on vihdoin valmis. Lopputulos on runsas, lämmin ja juuri sopivalla tavalla värikäs. Paljon olen päässyt tämän huivin myötä myös puhumaan luonnonvärjäyksestä ja sen mahdollisuuksista – sen verran huivin erilaisuus herättää huomiota.

Lämpöisin ajatuksin, Anni