Näin lapsen ajattelu kehittyy
Lapsen ajattelu kehittyy nopeasti, mutta tarvitsee aikuisen tukea. Lue, miten ajattelu kehittyy vauvaiästä pikkukoululaiseksi.
1–2-vuotiaana: Lapsi alkaa oivaltaa puhetta
Noin vuoden iässä lapsi oivaltaa sanan ja sen tarkoittaman asian yhteyden. Tässä vaiheessa lapsi alkaa myös osoitella kohteita ja haluta niille nimiä.
Vanhemmat hoitavat vielä puhumisen, ja asioiden sanoittamisella on suuri merkitys. Kun äiti tai isä sanoo, että nyt sinulla on selvästi kuuma, otetaanpa vähän vaatteita pois, niin lapsi saa olotilalleen nimen.
Sanoittamisessa on paljon eroja: jotkut vanhemmat sanoittavat paljon, toiset eivät juurikaan. Sillä, minkä sävyistä puhe on, on myös iso vaikutus siihen, millaista lapsen ”sisäinen puhe” on myöhemmin aikuisena. Puhe voi olla rauhallista tai vaikkapa sävyltään soimaavaa.
Myös vanhempien selitysten loogisuus tai hyppelehtivyys voi vaikuttaa siihen, miten lapsi myöhemmin hahmottaa asioita ja niiden suhteita.
Lue myös: Milloin vauva alkaa hymyillä?
Keskustele: Milloin lapsenne on sanonut ensimmäisen sanansa?
2–3-vuotiaana: Kielestä tulee ajattelun väline
Kielellinen kehitys etenee kaksisanaisista lauseista useampisanaisiin, ja samalla kielestä tulee pikkuhiljaa ajattelun väline. Aluksi ajattelun tukena on paljon tuntemuksia ja mielikuvia, eikä kieli ole niin aktiivisessa käytössä.
Ihmisissä on suuria eroja, miten paljon ajatellaan sanoilla, kuvilla tai mielteillä. Tämä liittyy siihen, miten maailmaa lähestyy: kokeilemalla, katselemalla, kuuntelemalla vai kielellisesti määrittelyjen ja tiedon kautta.
Lapsille ominaista on myös kahden eri aistialueen yhdistäminen: lapsi voi vaikka kokea punaisen värin makeana makuna. Ajattelussa on maagisuutta noin eskari-ikään asti: kun toivon jotain, se toteutuu.
Tähän liittyy myös lelujen elollistaminen, eli esimerkiksi toive siitä, että lelukoira heräisi eloon.
Lue myös: Lapsen puhumaan oppiminen
Lue myös: Milloin lapsi oppii kävelemään?
3–4-vuotiaana: Kertova minä syntyy
Leikki-iässä lapsen kielen kehittyminen johtaa jo niin sanottuun kertovan minän vaiheeseen, jossa lapsi alkaa toden teolla käyttää kieltä ajatteluun. Hän alkaa kertoa itselleen ja ympäristölleen kokemuksiaan ja käsityksiään.
Hän myös jäsentää ja yhdistelee asioita mielessään ja kyselee paljon miksi-kysymyksiä.
Maagista ajattelua ilmenee edelleen: lapsi voi esimerkiksi suojatiellä hyppiessään ajatella, että vain valkealle astuminen on sallittua, muuten tapahtuu jotain pahaa. Tämä voi kuvastaa sitä, että lapsi toivoo, että hänen toiminnallaan olisi suuri vaikutus.
Todellisuudessa asiat voivat olla päinvastoin, ja lapsi kokee itsensä pieneksi: hän ei pysty vaikuttamaan juuri mihinkään, aikuiset päättävät kaikesta. Siksi hän toivoo, että olisi niin voimakas, että jo sillä, minne hän astuu, olisi merkitystä.
Keskustele: Voiko kyselyikä alkaa alle 3-vuotiaana?
Lue myös: Lapsi ujostelee – älä tee tätä pahaa virhettä
5–6-vuotiaana: Mielikuvitus on voimakas
Mielikuvitus mahdollistaa edelleen voimakkaan fantasiamaailman. Lapsella voi olla esimerkiksi ”salamaa”, jossa kaikki on mahdollista, sekin, mikä kotona on kiellettyä. Salamaa on luovaa ongelmanratkaisua, lapsen näkökulmasta oiva ratkaisu turhautumiseen.
Mielikuvituskaverit puolestaan tuovat sen esiin, että lapsi on ymmärtänyt, että hänellä on oma, erillinen mieli ja tila, jonne aikuinen ei pääse. Mielensä sopukoissa hän voi ajatella aivan kuinka haluaa.
Lapsen kysymykset voivat liittyä toisaalta arkisiin asioihin, toisaalta maailmoja syleileviin teemoihin: ”Miksi muurahaiset tekevät keon?” tai ”Missä avaruus loppuu?”
Lue myös: Lapsen motorinen kehitys
6–8-vuotiaana: Lapsi mieltää jo käsitteellisiä asioita
Eskarilainen tai pieni koululainen osaa jo keskustella, toimia ryhmässä ja ottaa huomioon muitakin. Hän osaa myös joissakin tilanteissa jo ottaa etäisyyttä: kaikkea ei enää tarvitse aina liittää itseen.
Lapsi voi myös edelleen uskoa keijuihin ja joulupukkiin halutessaan, mutta hän jo tietää, mikä on totta ja mikä ei.
Hän on hyvin utelias ja haluaa ottaa maailman haltuun oppimalla uusia asioita. Käsitteellisten asioiden mieltämisessä on suuria eroja tässä vaiheessa, samoin sanavarastossa ja lasten yleistiedoissa.
Koti, jossa on juteltu ja luettu paljon ja tutustuttu luontoon, antaa erilaisen kasvutaustan kuin koti, jossa aikuiset eivät jaksa, voi tai halua tehdä näitä asioita.
Koululaisella on kuitenkin valmiudet yhä monimutkaistuvaan ajatteluun, hän ymmärtää jo syy-seuraussuhteita ja luokittelee asioita luontevasti.
Asiantuntijana psykologi Katri Ollikainen. Hän on työskennellyt koulu-, kasvatus- ja perheneuvolapsykologina sekä päiväkodin henkilökunnan työnohjaajana.
Jaa oma kokemuksesi